Haaveet kaatuu....

Unelmointi. No minä olen siinä mestari. Elän pää pilvissä jatkuvasti ja haaveilen asioista, joita ei tule koskaan tapahtumaan. Tai jotka ovat hyvin epätodennäköisiä. Silti teen sitä jatkuvasti, vaikka joudunkin pettymään monesti karvaasti. Luulisi, että haaveiluunkin kyllästyisi joskus, kun ikinä ei saa mitä haluaa. No kuitenkin. Näistä asioista minä haaveilen tällä hetkellä:

Asunto: Oma asunto on ollut jo pari kuukautta haavelistalla korkealla. Se oma rauha vain olisi niin poikaa ja yksinkertaisesti asuminen entisen poikaystävän kanssa ei ole ehkä kenenkään unelma, joka tapauksessa. Asuntoa olen etsinyt ja viimein löysinkin hyvältä sijainnilta sopivan kokoisen ja hintaisen asunnon. Asunto luvattiin minulle ja ehdin jo unelmoida siitä ja yksin asumisesta paljonkin, mutta sainkin tietää, että asiaan tulikin mutkia matkaan ja asunto ei olekkaan läheskään niin varma. Itse asiassa tilanne on tällä hetkellä hyvinkin epävarmalla pohjalla. Se siitä siis mahdollisesti.



Rakkaus: No minä en kai olisi minä, enkä tyttö, jos en haaveilisi rakkaudesta. Edes jollakin tasolla. Haaveilen itseasiassa paljonkin tästä. Haluaisin pysyvän parisuhteen itselleni, koska koen olevani enemmän parisuhdeihminen kuin sinkkuna viihtyvä. Onhan sinkkunakin omat puolensa, mutta minä en niistä nauti niin paljon, että haluaisin pysyä sinkkuna. Nautin liikaa yhdessäolosta, niistä katseista, joita vaihdetaan poikaystävän kanssa, yhteisistä kokemuksista, halailusta, pussailusta ja kaikesta siitä, mitä seurusteluun kuuluu. Läheisyydestä ja toisesta välittämisestä. Mitä pidempään olen yksin, sitä ahdistuneemmaksi ja kärsimättömämmäksi käyn. Toivoisin siis jotain pysyvyyttä ja kestävyyttä. Varmuutta.



Yksi mies: Edelliseen viitaten. Olen vahvasti ihastunut yhteen mieheen, josta haaveilen varmasti joka päivä. Mutta en vain tunnu saavan otetta kyseisestä miehestä ja pelkään, että juttu kuivuu kasaan, ennen kuin on edes alkanutkaan. Ja suurelta osalta minun takia. On hankalaa olla tilanteessa, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä, tai miten edetä, kun toinen lyö jarruja pohjaan sen minkä ehtii. Kai pitäisi antaa vain olla, mutta en vain haluaisi luovuttaa. Se sattuu liikaa. Ja minä välitän oikeasti tästä miehestä. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa? Ja vielä joka kerta? Miksi ne eivät koskaan suju helposti. Luovuttaminenkin olisi niin hankalaa, kun toinen ei pysy poissa ajatuksista hetkeäkään.



Työpaikka: Toivoisin, että saisin vihdoin ja viimein vakituisen työsopimuksen. Sillä nämä pätkätyöt ovat todella puuduttavia, kun ei tiedä paria viikkoa pidemmälle töiden määrää tai laatua. Olisi mukavaa, että edes jossain suhteessa olisi pysyvyyttä elämässä. Ei liikaa jännää kiitos.