mitä tänäään mielen päällä?

Mun on pitänyt jo monta päivää kirjoittaa tänne, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Miten sekaisin voikaan yhden ihmisen elämä olla ja tunteet heitellä laidasta laitaan. Maanantai oli surkea päivä, kuten jo kerroinkin silloin, mutta nyt taas oli pari erittäin hyvää päivää. Mulla oli hyvä olla ja olin iloinen. Nyt sitten taas, kun katselin One tree hill -sarjaa, lähtivät ajatukset liitelemään väärään suuntaan ja vetäsivät minut täysin maan tasalle. Olen taas puolisen tuntia vain itkeskellyt ja yrittänyt kerätä iloisuuteni rippeitä, mutta niitä ei tunnu löytyvän. Onko yksin eläminen aina tätä? Onko tätä pakko kestää? Minä en vain jaksaisi.

Asuntohomma stressaa minua todella paljon, sillä en tiedä milloin se käy, että entinen poikaystäväni heittää minut tästä vain pihalle uuden tyttöystävänsä uhkailun seurauksena tai löytää uuden asunnon ja irtisanoo tämän. Minullahan ei ole nimiä papereissa, joten turpaan tulee joka tapauksessa. Asunnon löytäminen vain tuntuu olevan niin hirvittävän hankalaa ja vanhempien luokse en halua palata enää. Toivon niin, että löytäisin asunnon ja pääsisin muuttamaan. Liekköhän turha toive ja kohta asutaan roskakatoksessa. Hope not!

Mä oon viime päivinä päätynyt taas miettimään ihan hassuja asioita. Niistä lisää myöhemmin, koska haluan tehdä niistä erilliset postaukset, mutta kuitenkin. Olen yrittänyt haastaa muitakin keskustelemaan ja miettimään asioita, mutta ei ne oikein innostu. No kuitenkin itse olen niitä mietiskellyt ja ihan mukavaa on ollut. Mutta sitten taas mennyt överiksi ja alkanut se itkeminen. Mitä helvettiä? Oonko mä raskaana tai jotai? Se oiski aika mahdotonta, että sit varmaa olis Jeesuksen kotiinpaluun aika. No jospa kuitenkin tällaista yliluonnollista sikiämistä ei olisi tapahtunut vaan minulla vain sattuisi olemaan joku vika pään sisällä. No joo en mä sitäkää toivo. Jospa se tästä rauhoittuisi.

Pahinta päänvaivaa tietenkin aiheuttaa miehet järjettömillä toiveillaan ja odotuksillaan. Ja itse asetan järjettömiä odotuksia, jotka eivät koskaan tule toteutumaan, mutta silti haluan vain uskoa mahdollisuuksiini. Miksi olen niin tyhmä? Että lähden tähän peliin joka kerta? Eikö viime kerran hajoaminen merkinnyt minulle mitään ja varoittanut näistä? Ilmeisesti ei. No kuitenkin. Tapaamispyyntöjä satelee kyllä muilta suunnilta, mutta miksi ei sieltä yhdeltä? Pitäiskö sitä tässä vain alkaa tapailemaan jotakuta, joka ei kiinnosta missään mielessä, kunhan vain olisi joku. Että saisi ajatukset pysymään edes hetken aikaa poissa tästä yhdestä. Se kai se on viimeinen vaihtoehto sitten. Tai pitää opetella vain rakastamaan jotakuta, joka on hyväksi, eikä sitä josta itse pitää. En tiedä. Pää täynnä ja tarvitsisin irtiottoa, mutta mikään ei tällä hetkellä auta tähän. Valitettavasti. 

(ja kuvat ei taas liity a)yhtään b) mihinkään vaan ovat vain jotain talvisia kuvia salimatkalta tiistailta..)