Tunnista tuntiin...

Ohhoh.. Se tulloo sit 200 postausta täyteen tämän seurauksena. Ihan hassua! =) Mutta asiaan.

Sanoin viimeksi, että olen miettinyt asioita tässä. Suurimmaksi osaksi olen lähtenyt näitä asioita miettimään tv-sarjan One tree hill kautta ja sieltä lähti myös tämäkin ajastus: Voiko yksi tunti muuttaa kaiken? Onko yhdellä tunnilla merkitystä?

Koko viikon olin melkein sitä mieltä, että kyllä tunnilla on merkitystä, mutta vain huonompaan suuntaan. Elämä saattaa muuttua tunnissa ja jopa minuutissakin täydellisesti, mutta huonompaan suuntaan. Voi tapahtua jokin onnettomuus, joka muuttaa kaiken tai voi esimerkiksi saada kuulla jostain vakavasta sairaudesta itsellään tai läheisillään. Silloin elämä saattaa romahtaa ympäriltä kokonaan. Erot saattavat tulla ihmisille yllätyksenä ja romuttaa toisen maailman ja unelmat kokonaan, eikä mikään sen jälkeen ole ennallaan. Tai ainakin siltä se tuntuu. Mutta voiko elämä muuttua täysin positiivisempaan suuntaan tunnissa? Itse olin aika skeptinen tätä väitettä kohtaan, vaikka sarjassa kerrottiinkin siitä, miten moni asia voi muuttua tunnissa. Mutta se, että kaikki muuttuisi? Vaikea uskoa. Totta kai voi hetkellisesti mieli muuttua tai asiat parantua, mutta jotain pysyvää? En tiedä.

No joka tapauksessa. Itse koin sen ainakin perjantaina, että todellakin ainakin olo voi parantua huomattavasti. Toivottavasti pysyvästi. Ja järjen ääni voi vahvistua kummasti jo yhdessä tunnissa. Saati sitten kun niitä vielä lisättiin 5 kaupan päälle niin johan oli. Eli siis. Tapasin perjantaina erään kivan pojan, jonka kanssa oltiin kuitenkin aika paljon juteltu mesessä ja facebookissa, muttei koskaan nähty kasvotusten. Nyt sitten vihdoin ja viimein saatiin tapaaminen onnistumaan ja otettiin sitten vähän kaljaa ja pelailtiin änäriä (joo oon tyttö ja täys sukka siinä!) ja Unoa, kunnes lähdettiin keskustaan päin viiheltämään. Hassuinta tässä kaverissa kuitenkin oli se, että olin aina pitänyt häntä enemmän tai vähemmän kusipäänä, mutta kappas. Hänhän olikin harvinaisen mukava jannu ja vielä mahdottoman helppo oli jutella hänen kanssaan. Illan aikana sitten hänen kanssaan jutellen ja ehkä hieman painienkin ja kaikkea muuta... tajusin, miten turha minun on odottaa ja yrittää tätä aiemmissa postauksissa käsittelemääni ihmistä. Joka kyllä on edelleen erittäin ihana ja tärkeä ihminen, mutta se parisuhteen yrittäminen hänen kanssaan lienee turhaa ja sen tajusin nyt itsekkin. Ehkä välikäsien kautta mutta joka tapauksessa. Ja kun tämän asian on todennut, on olo paljon parempi. Koska ei tarvitse stressata sitä tai muuta. Toivottavasti olo pysyykin hyvänä. Mutta semmosta.

Joo no.. nyt mentiin taas aiheen vierestä niin että humahti, mutta ehkä mä joskus saan kirjoitettua myös oikeesti sitä syvällistä pohdintaa noista asioista, mitä olen tässä mietiskellyt. Ehkä en. Semmosta semisti syvällistä ainakii. Mutta nyt tää tyttö lähtee salille rääkkäämään jalat. =)