Fiilistellen

Tunnista tuntiin...

2012-01-22T10:38:00.000+02:00

Ohhoh.. Se tulloo sit 200 postausta täyteen tämän seurauksena. Ihan hassua! =) Mutta asiaan.

Sanoin viimeksi, että olen miettinyt asioita tässä. Suurimmaksi osaksi olen lähtenyt näitä asioita miettimään tv-sarjan One tree hill kautta ja sieltä lähti myös tämäkin ajastus: Voiko yksi tunti muuttaa kaiken? Onko yhdellä tunnilla merkitystä?

Koko viikon olin melkein sitä mieltä, että kyllä tunnilla on merkitystä, mutta vain huonompaan suuntaan. Elämä saattaa muuttua tunnissa ja jopa minuutissakin täydellisesti, mutta huonompaan suuntaan. Voi tapahtua jokin onnettomuus, joka muuttaa kaiken tai voi esimerkiksi saada kuulla jostain vakavasta sairaudesta itsellään tai läheisillään. Silloin elämä saattaa romahtaa ympäriltä kokonaan. Erot saattavat tulla ihmisille yllätyksenä ja romuttaa toisen maailman ja unelmat kokonaan, eikä mikään sen jälkeen ole ennallaan. Tai ainakin siltä se tuntuu. Mutta voiko elämä muuttua täysin positiivisempaan suuntaan tunnissa? Itse olin aika skeptinen tätä väitettä kohtaan, vaikka sarjassa kerrottiinkin siitä, miten moni asia voi muuttua tunnissa. Mutta se, että kaikki muuttuisi? Vaikea uskoa. Totta kai voi hetkellisesti mieli muuttua tai asiat parantua, mutta jotain pysyvää? En tiedä.

No joka tapauksessa. Itse koin sen ainakin perjantaina, että todellakin ainakin olo voi parantua huomattavasti. Toivottavasti pysyvästi. Ja järjen ääni voi vahvistua kummasti jo yhdessä tunnissa. Saati sitten kun niitä vielä lisättiin 5 kaupan päälle niin johan oli. Eli siis. Tapasin perjantaina erään kivan pojan, jonka kanssa oltiin kuitenkin aika paljon juteltu mesessä ja facebookissa, muttei koskaan nähty kasvotusten. Nyt sitten vihdoin ja viimein saatiin tapaaminen onnistumaan ja otettiin sitten vähän kaljaa ja pelailtiin änäriä (joo oon tyttö ja täys sukka siinä!) ja Unoa, kunnes lähdettiin keskustaan päin viiheltämään. Hassuinta tässä kaverissa kuitenkin oli se, että olin aina pitänyt häntä enemmän tai vähemmän kusipäänä, mutta kappas. Hänhän olikin harvinaisen mukava jannu ja vielä mahdottoman helppo oli jutella hänen kanssaan. Illan aikana sitten hänen kanssaan jutellen ja ehkä hieman painienkin ja kaikkea muuta... tajusin, miten turha minun on odottaa ja yrittää tätä aiemmissa postauksissa käsittelemääni ihmistä. Joka kyllä on edelleen erittäin ihana ja tärkeä ihminen, mutta se parisuhteen yrittäminen hänen kanssaan lienee turhaa ja sen tajusin nyt itsekkin. Ehkä välikäsien kautta mutta joka tapauksessa. Ja kun tämän asian on todennut, on olo paljon parempi. Koska ei tarvitse stressata sitä tai muuta. Toivottavasti olo pysyykin hyvänä. Mutta semmosta.

Joo no.. nyt mentiin taas aiheen vierestä niin että humahti, mutta ehkä mä joskus saan kirjoitettua myös oikeesti sitä syvällistä pohdintaa noista asioista, mitä olen tässä mietiskellyt. Ehkä en. Semmosta semisti syvällistä ainakii. Mutta nyt tää tyttö lähtee salille rääkkäämään jalat. =)

mitä tänäään mielen päällä?

2012-01-19T19:20:00.000+02:00

Mun on pitänyt jo monta päivää kirjoittaa tänne, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Miten sekaisin voikaan yhden ihmisen elämä olla ja tunteet heitellä laidasta laitaan. Maanantai oli surkea päivä, kuten jo kerroinkin silloin, mutta nyt taas oli pari erittäin hyvää päivää. Mulla oli hyvä olla ja olin iloinen. Nyt sitten taas, kun katselin One tree hill -sarjaa, lähtivät ajatukset liitelemään väärään suuntaan ja vetäsivät minut täysin maan tasalle. Olen taas puolisen tuntia vain itkeskellyt ja yrittänyt kerätä iloisuuteni rippeitä, mutta niitä ei tunnu löytyvän. Onko yksin eläminen aina tätä? Onko tätä pakko kestää? Minä en vain jaksaisi.

Asuntohomma stressaa minua todella paljon, sillä en tiedä milloin se käy, että entinen poikaystäväni heittää minut tästä vain pihalle uuden tyttöystävänsä uhkailun seurauksena tai löytää uuden asunnon ja irtisanoo tämän. Minullahan ei ole nimiä papereissa, joten turpaan tulee joka tapauksessa. Asunnon löytäminen vain tuntuu olevan niin hirvittävän hankalaa ja vanhempien luokse en halua palata enää. Toivon niin, että löytäisin asunnon ja pääsisin muuttamaan. Liekköhän turha toive ja kohta asutaan roskakatoksessa. Hope not!

Mä oon viime päivinä päätynyt taas miettimään ihan hassuja asioita. Niistä lisää myöhemmin, koska haluan tehdä niistä erilliset postaukset, mutta kuitenkin. Olen yrittänyt haastaa muitakin keskustelemaan ja miettimään asioita, mutta ei ne oikein innostu. No kuitenkin itse olen niitä mietiskellyt ja ihan mukavaa on ollut. Mutta sitten taas mennyt överiksi ja alkanut se itkeminen. Mitä helvettiä? Oonko mä raskaana tai jotai? Se oiski aika mahdotonta, että sit varmaa olis Jeesuksen kotiinpaluun aika. No jospa kuitenkin tällaista yliluonnollista sikiämistä ei olisi tapahtunut vaan minulla vain sattuisi olemaan joku vika pään sisällä. No joo en mä sitäkää toivo. Jospa se tästä rauhoittuisi.

Pahinta päänvaivaa tietenkin aiheuttaa miehet järjettömillä toiveillaan ja odotuksillaan. Ja itse asetan järjettömiä odotuksia, jotka eivät koskaan tule toteutumaan, mutta silti haluan vain uskoa mahdollisuuksiini. Miksi olen niin tyhmä? Että lähden tähän peliin joka kerta? Eikö viime kerran hajoaminen merkinnyt minulle mitään ja varoittanut näistä? Ilmeisesti ei. No kuitenkin. Tapaamispyyntöjä satelee kyllä muilta suunnilta, mutta miksi ei sieltä yhdeltä? Pitäiskö sitä tässä vain alkaa tapailemaan jotakuta, joka ei kiinnosta missään mielessä, kunhan vain olisi joku. Että saisi ajatukset pysymään edes hetken aikaa poissa tästä yhdestä. Se kai se on viimeinen vaihtoehto sitten. Tai pitää opetella vain rakastamaan jotakuta, joka on hyväksi, eikä sitä josta itse pitää. En tiedä. Pää täynnä ja tarvitsisin irtiottoa, mutta mikään ei tällä hetkellä auta tähän. Valitettavasti.

(ja kuvat ei taas liity a)yhtään b) mihinkään vaan ovat vain jotain talvisia kuvia salimatkalta tiistailta..)

huhhei...

2012-01-16T18:04:00.000+02:00

Voin sanoo, että tää päivä on ollut jotain yhtä helvettiä. Tuntuu, että pää räjähtää ja voisin vain itkeä tunnista toiseen. Ensinnäkin kaikki alkoi siitä, kun menin viime yönä taas huonolla tuulella nukkumaan. Kello oli fiksusti vielä jotain puoli 2 ja aamulla puol 6 herätys odotettavissa. No puoli yötä sitten pyörittelin kaikkia asioita mielessäni ja joskus puoli 5 aikaan tuntui, että alan nukahtaa. Tai siis tuli sellainen hämmästyttävän raskas olo. Se olo kun on NIIN väsynyt, että kroppa tuntuu painavan sata tonnia. Siihen sit vaivuin tunniks horrokseen, jonka jälkeen poukkosin pystyyn enemmän ja vähemmän kiukkuisena syömään kuivaa näkkäriä aamupalaks samalla kun laittelin kamoja kasaan ja puin vaatteita päälle töihin menoa varten.

Raahustin erittäin uupuneena töihin, jossa yritin väkisin pitää silmät auki ja puolitehoilla vein työpäivän kuitenkin loppuun. Nälkä alkoi painamaan, mutta ei tehnyt mieli syödä mitään ja puolenpäivän aikaan olin sitten taas laahustetun kotimatkan jälkeen väsyneenä kotosalla ja avasin tietokoneen. No kappas. Entisen poikakaverin nykyinen tyttöystävä jatkaa sitä samaa jokapäiväistä räyhäämistään minulle facebookissa kaikesta maan ja taivaan välillä. Vain siksi, että minulla ei ole vielä omaa asuntoa. No tänäänhän sain kuulla senkin, että minulle miltein luvattu asunto, meni sivu suun. No se ei ainakaan nostattanut mielialaa. Ja sitä samaa räyhäämistä jatkui siis koko päivän. Tietenkin väsyneenä otin itseeni jokaisen asian ja voi luoja että sapetti. Itkin tunnin verran pahaa oloani pois, mutta eihän se auta mihinkään.

Sen jälkeen kömmin pahaa mieltä, joka entisestään kasvoi, kun söpö poika ei voi vastata viesteihini, karkuun sohvan nurkkaan ja aloin katsomaan Water for elephants -leffaa, mutta kappas. DVD-soitin ei halunnut näyttää sitä loppuun asti vaan pätkäisi sen kesken kaiken. Sen jälkeen kömminkin takaisin koneelle, että voisin saada vähän naurua elämään ja menin ostamaan Sami Hedbergin keikalle lippuja lippu.fi -palvelusta. Noh. Kyllähän ne veloitti liput, mutta sen jälkeen herjasivat virhettä ja tilauksessa lukee nyt, että toimitus on peruutettu. Että kivat niillekkin vielä. Palautetta laitettuani sinne, alkaa pää olla jo niin hajoamispisteessä, että en kyllä varmaan jaksa tehdä mitään muuta, kuin mennä ihan kohta nukkumaan. Ei mulla vaan riitä voimat tähän jatkuvaan rääkkiin. Mikä vitun Job musta on nyt tullu tai häh? Onko väärin toivoa, että olisi onnellinen? Vissiin joo. Nyt tekis kunnon halaus poikaa. :/

Haaveet kaatuu....

2012-01-15T19:45:00.000+02:00

Unelmointi. No minä olen siinä mestari. Elän pää pilvissä jatkuvasti ja haaveilen asioista, joita ei tule koskaan tapahtumaan. Tai jotka ovat hyvin epätodennäköisiä. Silti teen sitä jatkuvasti, vaikka joudunkin pettymään monesti karvaasti. Luulisi, että haaveiluunkin kyllästyisi joskus, kun ikinä ei saa mitä haluaa. No kuitenkin. Näistä asioista minä haaveilen tällä hetkellä:

Asunto: Oma asunto on ollut jo pari kuukautta haavelistalla korkealla. Se oma rauha vain olisi niin poikaa ja yksinkertaisesti asuminen entisen poikaystävän kanssa ei ole ehkä kenenkään unelma, joka tapauksessa. Asuntoa olen etsinyt ja viimein löysinkin hyvältä sijainnilta sopivan kokoisen ja hintaisen asunnon. Asunto luvattiin minulle ja ehdin jo unelmoida siitä ja yksin asumisesta paljonkin, mutta sainkin tietää, että asiaan tulikin mutkia matkaan ja asunto ei olekkaan läheskään niin varma. Itse asiassa tilanne on tällä hetkellä hyvinkin epävarmalla pohjalla. Se siitä siis mahdollisesti.

Rakkaus: No minä en kai olisi minä, enkä tyttö, jos en haaveilisi rakkaudesta. Edes jollakin tasolla. Haaveilen itseasiassa paljonkin tästä. Haluaisin pysyvän parisuhteen itselleni, koska koen olevani enemmän parisuhdeihminen kuin sinkkuna viihtyvä. Onhan sinkkunakin omat puolensa, mutta minä en niistä nauti niin paljon, että haluaisin pysyä sinkkuna. Nautin liikaa yhdessäolosta, niistä katseista, joita vaihdetaan poikaystävän kanssa, yhteisistä kokemuksista, halailusta, pussailusta ja kaikesta siitä, mitä seurusteluun kuuluu. Läheisyydestä ja toisesta välittämisestä. Mitä pidempään olen yksin, sitä ahdistuneemmaksi ja kärsimättömämmäksi käyn. Toivoisin siis jotain pysyvyyttä ja kestävyyttä. Varmuutta.

Yksi mies: Edelliseen viitaten. Olen vahvasti ihastunut yhteen mieheen, josta haaveilen varmasti joka päivä. Mutta en vain tunnu saavan otetta kyseisestä miehestä ja pelkään, että juttu kuivuu kasaan, ennen kuin on edes alkanutkaan. Ja suurelta osalta minun takia. On hankalaa olla tilanteessa, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä, tai miten edetä, kun toinen lyö jarruja pohjaan sen minkä ehtii. Kai pitäisi antaa vain olla, mutta en vain haluaisi luovuttaa. Se sattuu liikaa. Ja minä välitän oikeasti tästä miehestä. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa? Ja vielä joka kerta? Miksi ne eivät koskaan suju helposti. Luovuttaminenkin olisi niin hankalaa, kun toinen ei pysy poissa ajatuksista hetkeäkään.

Työpaikka: Toivoisin, että saisin vihdoin ja viimein vakituisen työsopimuksen. Sillä nämä pätkätyöt ovat todella puuduttavia, kun ei tiedä paria viikkoa pidemmälle töiden määrää tai laatua. Olisi mukavaa, että edes jossain suhteessa olisi pysyvyyttä elämässä. Ei liikaa jännää kiitos.

toimintaa...

2012-01-12T16:16:00.000+02:00

Että semmonen päivä sitten. Aamu alkoi vaikealla ylösnousulla, vaikka nukuinkin hyvät yöunet. Ylös kömpimisen jälkeen tarkkailin bussiaikatauluja, mutta totesin käveleväni mielummin. Kävely.. no se ei ollu niin hyvä idea, sillä minulla on varmaan jokin venähdys sisäreidessä, kun jalka ei nouse 40cm ylemmäs eteenpäin ja koskenut siihen koko päivän kiitettävästi. No hammasta purren ja ryömimis-ajatukset hyljäten kuitenkin pääsin kuin pääsinkin töihin könyämään. Työpäivä menikin sitten hieman tuskaillessa ja puoliunessa, mutta selvisin!

Töistä kiiruhdin bussilla työvoimatoimistoon ja sain varattua ajan sinnekkin. Jospa ne kelalta mulle vähän laittais sit rahaa. Siitä sitten kipitin Heselle syömään ja voi sitä ihanaa ruokarauhaa, kun kuuntelin koko ajan kahden KESKI-IKÄISEN naisen inttävän ja tappelevan siitä, etteivät saaneet leluja ateriansa mukaan, kun tilasivat vahingossa juusto- eikä lastenateriaa. Voi luoja! Heseltä kipitinkin sitten kotia päin, kunnes lensin persuksilleni, vaikkei tuolla muka edes liukasta ole. No sen seurauksena on nyt myös takapuoli kipeänä. Siitä sitten kipitin loppumatkan lähikaupalle ja naureskelin kirjaston ovella olevalle monen metrin jonolle. Täällä ei selkeästi ole mitään elämää päivisin. Sitten tajusin. Unohdin puolet keskustan asioista hoitamatta. Ja bussilla takaisin keskustaan.

Keskustassa törmäsin pikkuveljeen, jonka kanssa käytiin taas vetämässä fun slush -överit kahviossa ja rupattelemassa vähän aikaa. Sitten kiertelinkin kaupungilla, ostin kellon, käsilaukun ja ripsivärin ja totesin, etten taaskaan saa ostettua mitään hyödyllistä, joten lähdin kotiin. Ja luonnollisesti kaikki, mitä menin ostamaan kaupunkiin jäi edelleen sinne. Nice! No jospa loppupäivä sujuisi rauhallisemmin. =)

must on tullu urheiluhullu.. (ainakin kohta toivottavasti.)

2012-01-10T23:45:00.000+02:00

Huhhei. Mun pitäs olla jo nukkumassa, mutta kun uni ei sitten niin millään tullut päätin tulla purkamaan tänne vähän omia ajatuksiani. Tällä kertaa liikunnasta ja sen aloittamisesta. Nyt kun alkaa vuoden ensimmäiset yskänuhaflunssat olla takana päin niin alkais olla korkea aika vääntäytyä sinne salille. Miten se onkaan niin vaikeaa astua tuosta ovesta ulos, vaikka tietää siellä salilla viihtyvänsä? Kuitenkin ajattelin tulla jo pikkuisen suunnitelmiani tännekin raottamaan, vaikkei ne ole täysin lukkoon lyötyjä vielä.

Ensinnäkin. Saliohjelma, jonka aion itselleni väsätä käyttäen apuna sekä kirjatietoutta, että omaan päähäni jo näiden monen salivuoden jälkeen iskostunutta maalaisjärkeä, tulee olemaan nelijakoinen. Ihan siitä syystä, että saan mukavamman treenin koostettua, eikä kerroista tulisi liian pitkiä. Tällä kertaa nimittäin aion painostaa ensinnäkin alku- ja loppuverryttelyihin erityisen hyvin, koska yleensä ne ovat jääneet melko vähäisiksi, koska niitä ei ole ohjelmaan merkattu. Tähän tulee siis ensimmäinen muutos ja vähintään puolituntia aion käyttää noihin jokaisen salitreenin yhteydessä. Lisäksi venyttely tulee olemaan erityisen vahvassa roolissa nyt, kun haetaan ensin sitä peruskuntoa, liikkuvuutta ja tukilihaksistoa.

Siitäpä päästiinkiin sitten seuraavaan: nimittäin minulla on melko huono ryhti. Todennäköisesti liiallisesta tietokoneella istumisesta johtuen. Siitä syystä salitreenissä alan painottamaan ensimmäisenä keskivartalonlihaksistoon ja ryhdin löytämiseen. Samalla toivon tapahtuvan pientä kiinteytymistä ja painon putoamista. Ainahan sitä toivoo kesällä olevansa timmissä ja ryhdikkäässä kunnossa. Mikäs sen seksikkäämpää?

Ruokavaliolla aion myös ruveta pelaamaan, mutta en niin tarkasti että alkaisin kiloklubia käyttämään. Tärkeimpänä pidän sitä, että alan pikkuhiljaa lisäämään kasviksia ruokavalioon ja lopettaa kaikenlaisen herkuttelun. Pikku possu ku oon! Ihan perusterveellisesti yritän ruokavalioni koostaa ja syödä yhden lämpimän aterian päivässä. Lisäksi kuidun ja proteiinin saantiin olisi tarkoitus kiinnittää huomiota. Myös vitamiinitabut ja kalkkitabut tulee taas ruokalistalle, nimittäin mun kynnet on taas jossain ihan järkyttävässä kunnossa, joten niitä korjaillessa.

Talvelle olen suunnitellut myös pikkuisen salilla käynnin lisäksi muuta liikuntaa. Nimittäin olisi korkea aika saada tätä persettä ylös tästä koneeltakin välillä ja saada aikaiseksi jotain hyödyllistä. Minulla on kotona ryhtiliikkeisiin keskittyvä jumppavideo, jonka aion ottaa tehokäyttöön. Lisäksi työmatkat pyrin kulkemaan kävellen (niin kauan kun töitä on :D) ja siitä eteenpäin sitten kävelylenkkejä lisäillä muuten. Sitten päästään mun talven suosikkiin! Luistelu! Tänä vuonna mä niiiin opin jarruttamaan! Toivottavasti. Muutenkin aion käydä jäillä ainakin kerran viikossa, mielellään kahdesti. Kehitän samalla tasapainoa ja hieman rohkeuttakin. Toivotaan, etten kuole! Toinen all-time-favourite on tietty pulkkamäki! Kaverit mukaan ja pulkkailemaan ja voi luoja mitä liikuntaa se mäen ylös könyäminen on. Ja niin hauskaa! Ja mäenlaskuun kun päästiin niin viimeisimpänä on laskettelu. Tänä vuonna aion päästä sinne rinteeseen asti. Toivottavasti useammankin kerran kuin yhden. Sitä paitsi MÄ HALUUN oppia lautailemaan, joten siinäpä taas yksi haaste tälle talvelle. Vielä kun jostain löytyis halvalla lumilauta, jolla lähteä treenaamaan. Mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi! Toivotaan, että mä löytäisin sen motivaation ja kipinän ja aktiivisen elämäntavan jota mä oon aina halunnut, mutta laiskuuksissani jäänyt saamatta. Nyt kaikki vaan minua persiille potkimaan. Kyllä mää nousen ko tarpeeks potkitaan!

Mutta näillä mennään! Liikunnallista viikon jatkoa myös teille! ;)

Broadcast - You break my heart

2012-01-08T22:29:00.002+02:00

...minna, laskit vääärin, joulu meni jo...

2012-01-08T12:32:00.001+02:00

Palataanpas hetkeksi vielä jouluun ja kotiin fiilistelemään.

Siivoukset käynnissä joulua edeltävällä viikolla.

Pikkuneidit tietenkin mukana menossa. =)

Kuusi kannettiin sisään aatonaattona. Vino, mutta mikäpä meidän talossa suoraa olisi. Vähä suoristettiin kuitenkin seinään ja hyllyyn siimalla kiinnittäen. (kissa/koira -vara)

Pikkuveikan piparitalo

tonttumetsä

Nämä kirjaimet on NIIN monesti vaihdettu uuteen uskoon ja sillä äipän hermoja kiristelty. Tiesitteks. että tervetuloa on anagrammi Atte Urvelosta. =D

Hilipulla myös joulunvietossa ja huomiota kerjäämässä.

Ja Snellu myös. =)

Ei ollut pelkoa mustasta (tai tänävuonna kovinkin yleisestä vihreästä) joulusta.

Sipin kylmä aattoaamu.

Kaikki alkaa olla valmista joulua varten.

Näin meillä päin kissat juovat vettä. Ei niille vesikupista vesi kelpaa.

Joulupukin kuumalinja <3 Tarviiko tätä edes selittää? Kuuluu jouluun AINA.

Vanha herra Eetu.

suklaata, pähkinöitä, karkkeja, omnomnom. Rusinat puuttuu vielä kulhostaan, mutta niistä en tykkääkkään.

Meidän mahtityylikkäästi koristeltu joulukuusi. On se aina niin trendikäs.

Sipi ymmärsi joulun idean ottaa rennosti.

Ja Ventti piti huolen syömispuolesta.

Piparitalon ensimmäinen romahdus.

Joulupuuroa odotellessa.

Sitten tulikin jo yksi kyttäri lisää paikalle. Isoveljen Sissi-koira.

KINKKUROSVO!

Sit alettiin päästä jo asiaan.

Omnomnom...

Harvoin jouluna ruokapöytä näyttää näin tyhjältä.

Tulkaa.. kaikki on valmista.

Ja piparitalon lopullinen romahdus.

Mikael Gabriel - Sä olit oikees

2012-01-08T01:46:00.002+02:00

Vuonna -11

2012-01-07T19:48:00.000+02:00

Tää nyt tulee vähän jäljessä tarkoituksesta, mutta lähdetään kuitenkin nyt vähän muistelemaan viime vuotta.

Tammikuu
Uusi vuosi vietettiin selvinpäin silloisen poikakaverin kanssa mökkeillen. Rennon vuodenvaihteen jälkeen olikin mukava lähteä uutta vuotta aloittamaan. Käytiin tammikuun alussa Parkkosen Petskun kotiseuduilla Pihtiputaalla ostamassa kaupan viimeiset tarjouskonvehdit. Pitkänmatkan matkustusta Caddyllä = voi perse parkaa. Tammikuussa myös irtisanoin vuokrasopimukseni opiskelija-asunnosta ja todellinen suunnittelu yhteenmuuttamisesta alkoi. Lisäksi liityin tammikuussa jälleen lempisalini, Torigymin, asiakkaaksi. Myös kammottavat hammaslääkäri-kerrat alkoivat ja elämäni ensimmäinen hammas revittiin irti.

Helmikuu
Muutettiin silloisen poikaystävän kanssa virallisesti yhteen ja pääsin eroon soluasunnosta kokonaan. Kova oli yritys saada kesäkuntoa kerättyä, mutta johonkin se sitten matkalla tyssäs. Totesin olevani maailman säälittävin ihminen, koska sain haavan pitsasta. Mutta melko perusnormaalia arkea koko kuukausi, eikä juurikaan mitään kummallista tapahtunut. Tylsä elämä.

Maaliskuu
Maaliskuussa loppui opiskelujen ohelle ottamani lastenhoito-työ ja pääsin kunnolla keskittymään työharjoitteluun ja kuntoiluun. Salilla käynti oli säännöllistä ja ruokavalio suhteellisen terveellinen. Kummaa väsymystä silti oli ilmassa koko ajan. Liekkö pimeys ja pakkaset tehnyt sen. Kuitenkin maaliskuussa keskityttiin terveellisiin elämäntapoihin ja yhteiseen elämään. Pikkuinen kotihiiri pääsi nostamaan päätään. Ei siis sen kummoisempaa raportoitavaa.

Huhtikuu
Huhtikuussa pysyi salirytmi vielä suhteellisen hyvänä ja energiaa alkoi lämpenevien kelien mukana tulla lisää. Jatkoin taas rakasta harrastustani lukemista. Sairasteluista huolimatta kuitenkin selvittiin loppukuuhun ja Sonata Arctica käytiin Puikkarissa katsomassa livenä. Samana päivänä päättyi myös työharjoitteluni päiväkodissa ja vaikka haikea olo olikin niin olin myös tyytyväinen. Niiden lasten keskellä pyöriminen on omiaan kasvattamaan vauvakuumetta.

Toukokuu
Kauan suunnittelemani parin kuukauden kesäloma jäikin kolmen päivän kesälomaksi ja aloitin siivoushommat ISS:llä. Ensimmäiset(ja hyvin suurella todennäköisyydellä viimeiset) skootteriajeluni tein toukokuun alussa, sillä minun oli tarkoitus ajaa skootterilla töihin aina aamuisin. Ensimmäinen kerran jälkeen olin ajanut 2 kertaa seinään ja kerran lumipenkkaan. Hyvä minä! Kerran menin töihin skootterilla, mutta en toista kertaa. Ehkä siihen olisi tottunut, ehkä ei. Mutta en halunnut tottua. Tietenkin toukokuussa myös jännättiin euroviisuja ja MM-lätkää ja hämmästeltiin, miten Suomen MM-kulta tekee tuimimmistakin sedistä iloisia ja puheliaita. Toukokuu päättyi sitten tipattoman kesän alkuun.

Kesäkuu
Työt vaihtuivat ylläpitosiivouksesta perussiivoukseksi ja ikkunanpesuksi. Kesäkuu menikin lähinnä ikkunoita pestessä. Kesäkuuhun kuului myös Tekun pääsykokeet, (pääsin sisään, mutten ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Matikankoe oli silti kiva!) pakastimen haku Oulusta ja tietenkin Sipin ja Ventin synttäreiden juhlistamista. Tennistä alettiin enemmältikin kokeilla, huonolla menestyksellä tosin, mutta hauskaa oli. Elämäni ensimmäinen uuden vuoden lupaus tuli täytettyä kun sain paikkautettua ja korjattua hampaani loppuun saakka. Lisäksi elämäni ensimmäinen "ulkomaanmatka" tuli tehtyä, kun kävimme siskon luona Oulussa ja Sisko perheineen käytti minua ja äitiä Ruotsin puolella Haaparannan Ikeassa. Jänskää! Kesäkuussa käytiin myös pelastamassa itsellemme maailman söpöin pikkuinen kissavauva. =)

Heinäkuu
Heinäkuu oli kuuma ja meni aika pitkälti kotona koomaillen. Olisin halunnut touhuta vaikka mitä, mutta ei vain rahkeet, voimavarat ja seura riittäneet. Pikkuveljeä käytiin kuitenkin Kajaanissa moikkaamassa ja mökkeilyäkin harrastettiin sen kesän ainoan kerran. Syksyn päätin aloittaa jo 22. päivä heinäkuuta, kun alkoi liikaa tanssijalkaa vipattamaan. Ja hauskaahan sitä oli. Krapulapäivän kunniaksi sitten vaihdettiinkin kotona järjestystä ihan urakalla.

Elokuu
Taas vaihtui työpaikalla hommat ja ylläpitosiivoukseen siirryttiin takaisin. Lisäksi työpäivät lyhenivät muutamalla tunnilla ja siirtyivät iltaan. Alkuun se oli mukavaa, mutta pidemmän päälle puuduttavaa. Myös opiskeluni koulunkäynnin ohjaajaksi alkoivat. Muuten oli kyllä harvinaisen tylsä kuukausi. Sali ei pyörinyt yhtään, kun yksinkertaisesti ei jaksanut ja huoli perheenjäsenistä kasvoi päivä päivältä. Myös parisuhde alkoi rakoilla ja ongelmia alkoi puskea joka kulman takaa.

Syyskuu
Syyskuu alkoi murheellisissa merkeissä, kun jouduin luopumaan omasta rakkaasta Opelixistani. Olihan se jo puoltoista vuotta pihalla tietenkin toimettomana seisonut. Työpaikalla alkoi hirmuinen taistelu valittajien kanssa ja työnantajan kanssa. Syksyn tv-tarjonta alkoi olla parhaimmillaan ja paremman puutteessa siis elämä koostettiin tv-ohjelmien mukaan. Oulussa kävin moikkaamassa siskonpoikaa (ja siskontyttöä) ja intoilin saapuneesta syksystä. Kävin elämäni ensimmäisen kerran Antti Tuiskun keikalla ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Se lavakarisma. <3 Syyskuun päätinkin silleen kevyesti 39 asteen kuumeeseen.

Lokakuu
Lokakuussa hermoni paloivat lopullisesti ja lähtö ISS:ltä oli ajankohtainen. Joskin vähän epämääräinen tapa oli minun poislähdössä, mutta se ei haitannut kunhan pois pääsin. Miltein samantien aloitinkin työt toisessa firmassa, jossa viihdyin alusta asti todella hyvin ja ihmettelin, miksi siedin ISS:n toimintaa niinkin kauan. Kun työkuviot alkoivat olla kohdallaan ja perheenjäsentenkin tilanne kohdallaan niin silloin tietenkin tapahtui se loppuräjähdys parisuhteessa. Raskaan parin viikon taistelun jälkeen ero tuli ajankohtaiseksi ja epätoivo oli iskeä maahan. Kuitenkin asiaa tarkemmin ajateltuani totesin, että se olikin ainoa oikea ratkaisu ja erosimme hyvissä väleissä ja jatkoimme elämää kämppäkavereina vielä jonkun aikaa (ja itseasiassa vieläkin, mutta nyt on minulla kova asunnonhaku käynnissä, jotta pääsisin muuttamaan omaan asuntoon.)

Marraskuu
Marraskuussa alkoi juhliminen viedä viikonloppuisin paljon aikaa. Kaikki jouluttaminen, joulunodotus-suunnitelmat ynnä muut menivät uusiksi, koska joulumieli hävisi erotessa totaalisesti. Marraskuussa koottiin itseämme ja elämää ja nähtiin kavereita enemmän kuin koko vuonna. Tällä kertaa selvittiin kuitenkin yllättävän kevyesti erosta. Myös miehiä alettiin tapailla pikkasen jo marraskuun puolella. Onhan se aina kiva, kun vientiä riittää. =)

Joulukuu
Maailman pahin ikäkriisi, ystävän kanssa viisivuotis-päivä, Antti Tuiskun konsertti ja kaiken sorttista bilettämistä. Hauskaa riitti koko joulukuun ajan ja kyllähän se joulumielikin lopulta tuli, kun lähdin porukoiden luokse viikkoa ennen joulua jo valmistautumaan siihen. Parasta. Ja tapasin joulukuussa yhden kovin kivan pojan, josta olisin kovinkin kiinnostunut, mutta jää vain toiveisiin, että siitä jotain tulisi. Peukkuja siis pystyyn sitä varten!

Että sellainen vuosi. Kaikinpuolin melko tylsän puoleinen, mutta silti ihan mukava. Voisi tälle vuodelle keksiä jokaiselle kuukaudelle jonkun uuden asian mitä kokeilla ja keksiä elämää vähän enemmän. Ehkäpä ehkäpä. Toivottavasti tänä vuonna myös löytyy se joku, jonka kanssa niitä uusia asioita voi kokeilla ja joka pysyisikin elämässä! =)

Viime vuoden parhautta =)

2012-01-04T17:21:00.001+02:00

Nyt on aika listata viime vuoden parhaita asioita. Joistain en täysin varma voi olla, mutta ainakin parhaimmistoa merkkailen tonne.

Vuoden paras uutinen: Vuoden paras uutinen oli ehdottomasti se, kun isälle tuli puhtaat paperit verikokeissa, eikä poikkeavuuksia enää löytynyt. Se kun tietää, että tällä hetkellä kaikilla perheenjäsenillä on kaikki hyvin.

Vuoden parhaat bileet: Joulukuussa oli niin monet hyvät bileet, että vaikea päättää parhaimpia. Mutta minun synttäribileet & minun ja Janitan vuosipäivä-bileet ovat selkeä finaalikaksikko. Näistä voittajaksi selviää minun synttärit seuran laadun ja sen vuoksi, että synttäreiden jälkeisenä aamuna en herännyt abaut 100km päästä kotoa.

Vuoden paras artisti: No.. Tätä ei varmaan hirmuisesti tarvitse arvata? Nimittäin paras on tietenkin Antti Tuisku. Antti johtuen hänen jokaiseen tilanteeseen soveltuvista biiseistä, miellyttävästä äänestä, positiivisesta ja iloisesta asenteesta ja jalkojen maassa pitämisen vuoksi. En ennen niinkään Anttia fanittanut, vaikka paljon kuuntelinkin Anttia muun musiikin seassa, mutta kun kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Antin keikalla se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Vuoden paras sarja: No tästä voin heittää kiitokset vain Janitalle. Eli One tree hill(Tunteet pelissä) vie voiton mennen tullen. Nopeasti etenevä ja kiinnostava sarja, johon koukkuuntuu liiankin helposti. Ja ne henkilöt! Ne on jotain parhautta. Brooke, Lucas, Nathan.... awwws.... Tulis jo neljäs kausi postissa!

Vuoden paras leffa: Ainakin vuoden katsotuin leffa oli ehdottomasti Napapiirin sankarit. Vaikka vuoden 2010 joulukuussa kävin sen kolmesti katsomassa elokuvateatterissa, niin varmasti valehtelematta ainakin 10 kertaa katsoin sen vuoden 2011 aikana DVD:ltä. Jos kuitenkin pitäisi valita jokin leffa, joka tänä vuonna on ilmestynyt niin valkkaisin ehdottomasti Sherlock Holmesin! Se oli jotakin niin hassua, söpöä ja jännää yhtäaikaa. Ei voinut muuta kuin hihitellä.

Vuoden paras kommentti: Parhaat asiat kuulee lasten suusta vai miten se nyt on. Vieläkin jaksaa hymyilyttää, kun päiväkodissa työharjoittelussa ollessani yksi tytöistä kysyi äidiltään: "Äiti.. mikä se paikka oli, minne me mennään?" Äiti: "Kreikka" "Äiti... otetaanko me aurinko mukaan täältä?"

Vuoden paras hyväteko: Haettiin silloisen poikaystävän kanssa pieneläinsuojasta kissa hoiviimme. Kurreparka oli hyljätty torin alle parkkihalliin ja pelkäsikin autojen ääniä vielä monta päivää senkin jälkeen kun se oltiin sieltä jo kotiutettu meille. Nyt kissa matkaa onnellisesti entisen poikaystäväni hyvässä hoidossa. Terkut Kurrelle!

Vuoden paras suudelma: Hihi! Tämä oli kyllä ihan saletisti Tapsan tanhuissa (vaikka flunssan varmaan siitä hyvästä sainkin, mutta oli se sen arvoista). Söpö ja kiva poika, jonka kanssa istuttiin ja juteltiin baarin sohvilla, lähti saattamaan minua narikalle. Takkini haettuani ja puettuani, veti hän minut lähelleen ja halasi ja lopulta suuteli. Huijui. Se oli niin hämmentävän hellä ja varovainen ja sellainen.. arg. Vetäs kyl melkein jalat alta. Sellaisia ensisuudelmien pitäisikin olla.

http://mrg.bz/BWbeec

Hmm.. Eiköhän tuossa ollut jo parhautta ihan riittämiin. Biisiä tai kirjaa en lähde etsimään, koska se olisi täysi mahdottomuus! Mutta näillä mennään. Huomenna sitten vielä kuukausittainen katsaus vuoteen, niin sitten alkaa olla viime vuosi vihdoin paketissa. Parasta tätä vuotta kaikille!

Minä tyttöystävänä...

2012-01-03T16:07:00.000+02:00

Nappasin jo ennen joulua MouMoun blogista tällaisen haasteen itselleni, mutta en vain ole ennättänyt sitä vielä täällä julkaisemaan, joten tässä se tulee. Tällainen minä olen tyttöystävänä:

Huomioonottava halailija. Minua huomioonottavampaa ihmistä saa varmaan hakea. Olen parisuhdeihmisiä henkeen ja vereen ja minusta on outoa elää sinkkuna, kun ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Otan huomioon toisen niin teoissa, puheissa kuin suunnitelmissanikin. Tykkään olla toisen lähellä ja olenkin sellainen spontaani halailija, joka ohimennen saattaa halata monia monia kertoja päivässä. Saati sitten iltaisin, kun saa käpertyä toisen kainaloon. Ja joo ainut jolloin en vielä osaa ottaa huomion riittävän usein on illat, jolloin saatan höpöttää ihan vain höpöttämisen ilosta monta tuntia. Mutta hiljenen kyllä, kun minulle sanotaan että turpa kiinni. Enkä suutu siitä. Ainakaan paljoa.
Kokeileva kujeilija. Tykkään kokeilla uusia asioita, mutta olen hirvittävän ennakkoluuloinen ja vähän arka siinä hommassa. Tarvitsen siihen jonkun, joka kannustaa ja kehottaa. Joskus jopa pakottaa. Mutta kaiken uuden kokeilu on jännää ja hauskaa. Eli eikun vain rohkeasti viemään minua uusiin kokemuksiin ja harrastuksiin. Harvoin minä niihin kuolen. Ja vaikka saatankin alkuun napista vastaan, niin se on vain silmälumetta. Oikeasti haluan kokeilla kaikkea uutta, mutta vähän vierastan ehkä.
Kehräävä kotipossu. Viihdyn kotona paljonkin, vaikka tykkäänkin juoksennella myös tuolla muualla riennoissa. Mutta jos on koti, jonne voi palata, teen sen enemmän kuin mielelläni. Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa ja varsinkin, jos sitä saa tehdä jollekin toiselle. Yksin siihen hommaan ei niinkään jaksa. Myös rennot koti-illat välistä on erittäin tervetulleita tutussa kainalossa. Silloin tämä possu alkaa kehräämään.
Yllättäjä. En nyt keksinyt sopivaa alkuadjektiivia tuohon, joten se nyt jäi vain yllättäjäksi. Rakastan yllätyksiä. Ja varsinkin olla itse yllättäjänä. Mikäs sen mukavampaa kuin tuottaa iloa pienillä arkisilla yllätyksillä. Tuomalla kaupasta toisen lempikarkkeja pyytämättä tai jotakin muuta. Tai kun poikaystävän kaverit on harmitelleet sitä, etteivät ehdi näkemään enää poikaystävää niin järjestää hänelle kavereineen sokkotreffit keilahallille tai ihan mitä vaan. Minun päästä ei ajatukset lopu, kun ruvetaan yllätyksiä repimään. Ja sitä ei koskaan tiedä, mitä sieltä tulee. Se on vaan kivaa nähdä, miten toinen ilahtuu.
Paras kaikista. Tai ainakin yritän olla. Minussa on vikoja tyttöystävänä. Mustasukkaisuutta, epävarmuutta ja turhaa inttämistä, mutta kuintekin yritän jatkuvasti päästä näistä eroon, jotta voisin olla se paras kaikista. Se josta voi olla ylpeä. Järjestän juttuja, heitän ideoita ja näytän tunteeni laidasta laitaan, mutta kuitenkin rehellisesti. En voisi ikinä pettää ketään ja kun olen parisuhteessa, olen niin sidottu siihen ihmiseen, etten edes ajattele muita sillä tasolla. Rakastan ehdoitta ja pidän toisesta huolta. Tapahtui mitä tapahtui. Riitelyä harrastan harvinaisen vähän. Inttämään saatan ryhtyä, ihan vain inttämisen ilosta, mutta siinä vaiheessa toisen pitää ymmärtää se, ettei siinä ole mitään henkilökohtaista. Ja jos suutun, niin pitää muistaa se, etten osaa olla vihainen kuin 2min kerrallaan.

Että sellainen minä olen. Tuo nyt oli pintaraapaisu vain siitä millainen minä olen. Mutta tärkein on se, että seurustellessa olen todella mukana siinä. Kun yhdessä ollaan niin sitä ollaan. Asiat ja päivän tapahtumat jaetaan keskenään, ollaan lähekkäin ja asioita tehdään yhdessä. Muutakin kuin pelataan tietokoneella ja katsotaan telkkaria. Koetaan asioita yhdessä. Opetellaan uusia asioita yhdessä ja jaetaan se arki. Jep. Mä olen parisuhdeihminen henkeen ja vereen ja sellaisena pysyn. En halua elää tätä elämää yksin vaan jakaa sen toisen kanssa. Koska se on parasta mitä tiedän.

p.s. vinkiksi vielä se, että mä en kaipaa mitään kukkia (vaikka kyllä ne ilahduttaa). Mutta jos minulle ostaa kukkia, kannattaa varautua ensimmäisenä "mitä sä nyt oot menny tekemään?" -kysymykseen.

Uusi vuosi, vanhat kujeet?

2012-01-02T21:57:00.001+02:00

Taas on se aika vuodesta, että ihmiset jakelevat itselleen turhia lupauksia, joiden avulla heistä tulisi parempia ihmisiä. Minäkin olen yksi heistä. Kyllä. Viime vuoden lupauksista sain peräti yhden toteutettua. Joskin se oli tärkein. Nyt on nimittäin hampaat korjailtu ja hammaslääkärikammoa ainakin vähän lannistettu. 10 vuotta siinä menikin välissä ja sen kyllä huomasi. Viisaudenhampaita vedeltiin irti ja paikkailtiin rankalla kädellä. Mutta yhden asian opin, jotta hammaslääkärikäyntien jälkeen jäisi hyvä mieli. Kun suu on puoliksi puuduksissa, kävele peilin eteen ja hymyile. Näyttää niin koomiselle, että pakko nauraa. :D Mutta nyt itse asiaan ja tämän vuoden lupauksiin. Niihin vanhoihin tuttuihin joka vuosi toistuviin sekä uusiin ihmeellisiin:

Pääasiallisin tavoite on tänä vuonna saada jalat kuntoon. Jalkani ovat olleet monta vuotta järkyttävässä kunnossa ja ensi kesänä haluaisin juosta rauhassa paljain varpain tai sandaaleilla ilman että tarvitsee hävetä omia jalkojaan.
Nyt kun kesään päästiin, niin toinen tavoite onkin vanha tuttu kesäkunnon hankkiminen (sanoo ihminen joka mussuttaa kaksin käsin popcornia. Hyvä minä!)
Tavoittelen myös pysyvyyttä ja järjestystä omaan elämään. Tämä paikasta toiseen ja työstä toiseen poukkoilu on todella rassaavaa puuhaa ja haluaisin jo asettua aloilleen. Myös oman asunnon metsästys on kovaa vauhtia käynnissä.
Haluan vihdoin oppia soittamaan kitaralla! Joten päätin, että haluan opetella joka kuukausi yhden biisin. Ensimmäiseksi pitäisi kuitenkin saada uusi kieli kitaraan.
Minun olisi tarkoitus valmistua tuossa marras-joulukuussa tänä vuonna. Nyt siis pistetään tuulemaan, että niin oikeasti käy. Haluan ammatin ennen maailmanloppua!

Eiköhä siinä oo taas tarpeeks lupauksia ensi vuodelle. Jos yksikin toteutuu niin olen iloinen. Joo joo, minusta itsestähän se on kiinni. Tiedetään. Tsemppiä siis minulle!

Tällä viikolla on vielä luvassa viime vuoden kuulumisia kuukausi kuukaudelta, parhaita paloja vuodelta ja vuoden viimeinen barometri. Pyyhitään tällä viikolla siis viime vuosi alta ja lähdetään eteenpäin uusin tuulin.

Se tunne... (Känniääliö edition part 2.)

2011-12-22T22:27:00.000+02:00

kun heräät puoliksi syöty makkara tyynyllä.
kun huomaat katselevasi pornoa 4 vuotta nuorempien poikien kanssa baari-illan jälkeen.
kun huomaat kutsuneesi autolastillisen 4 vuotta nuorempia poikia pikkujouluihisi.
kun aamulla kuuntelet vittuilua yöllisestä draamasta, jota kaveri oli selvinpäin joutunut kuuntelemaan.
kun aamulla löydät laukustasi kaverin kengät & neljä tyhjää tuoppia
kun saat baarista banaanin!
kun saamasi banaani kössitään, pahoinpidellään ja heitetään jonnekin.
kun joku hakkaa sinua aurauskepillä päähän koko kotimatkan.
kun muistat räyhänneesi DJ:lle paskasta musiikista.
kun päätätte oikaista metsän läpi bussipysäkille ja huomaat konttaavasi puolet matkasta.
kun jäät kiinni pikkuveljillesi glögin tissuttelusta tienristeyksessä, kun itse olet 22v (sitähän ei olisi voinut tissutella vaikka kotonakin...)

Pikkukakkoset <3<3

2011-12-21T21:09:00.000+02:00

Jos tässä pikaisesti vaikka jotai kuulumisia läpisis... Elikkä blogi on nyt ollut tauolla monien eri syiden takia ja tulee olemaan vielä ainakin ensi viikon. Vuoden vaihteessa on sitten tarkoitus saada sitä vähän heräilemään henkiin ja ottaa taas kaikki elintapabarometrit yms. käyttöön ja tehdä vihdoinkin sen painonpudotushaaste. Tammikuu mennään tipattomana, joten mikäs sen parempi ajankohta sille siis.

Elämää on riittänyt minulla taas niin ettei oikein perässä meinaa pysyä, siitä syystä on kirjoittelu jäänyt vähemmälle, vaikka ehkä olisi ollut viisasta välillä vähän rauhoittua kirjoittamaankin. Mutta nyt kuitenkin mennään näillä. Synttäritkin tuli vietettyä ja armoton ikäkriisi iski. Ei voi mitään. Ängstiä on riittänyt, mutta ehkä se jossain vaiheessa helpottaa sekin. Mä vaan haluan rennon ja pysyvän tilanteen elämälle. Alkaa väsyttää ihan liikaa tää sekoilu ja riehuminen ihan liikaa. Tipaton tulee kyllä niin hyvään saumaan ja uusien elämäntapojen aloittaminen.

Mutta näillä mennään vielä. Hengissä kuitenkin olen ja vielä kohtuullisissa voimissa väsymyksestä huolimatta! Kuulostellaan tilannetta enemmän vuoden vaihteessa! (Saatan kyllä hajapäivityksiä käydä tekemässä ennenki sitä..) =)

Se tunne... (känniääliö edition part 1.)

2011-11-26T15:26:00.000+02:00

Se tunne...

kun huomaat makoilevasi Gigglin Marlinin lattialla, koska poikaystäväsi sammuu sinun istuessa hänen sylissään.
kun uuden vuoden jälkeen et voi olla varma puhuvatko parhaat kaverisi sinulle enää koskaan.
kun pohjia ottaessa lyöt pääsi seinään.
kun heräät aamulla sänky puolillaan nuudeleita.
kun kaverin drinkki lentää baarissa suoraan silmillesi.
kun poke sanoo ovella "olisin muistanut sinut ilman henkkareitakin."
kun yrität näyttää selvältä poken edessä ja lennätkin suoraan perseellesi tämän jalkoihin.
kun hukkaat kaikki tavarasi baariin.
kun keräät laukusta tippuneita tavaroita ympäri tanssilattiaa.
kun tajuat olevasi nollakelissä pihalla ilman takkia, avaimia, puhelinta tai lompakkoa, eikä yöpaikasta tietoakaan.
kun huomaat sopineesi kolmet treffit samaan baariin samalle illalle.
kun 6 vuotta nuoremmat miehet tulevat iskemään eivätkä usko sanaa "Ei".

Hyvä mieli =)

2011-11-12T15:01:00.000+02:00

Olipahan päivä

2011-11-09T17:55:00.000+02:00

Aamiaiseksi söin yhden pikaisesti väsätyn leivän töissä. Haluaisin ehtiä syömään kunnon aamupalan rauhassa kotona, mutta silloin pitäisi herätä niin aikaisin, ettei ainakaan toistaiseksi nappaa. Muutenki aamuherätykset on toistaiseksi ollu tosi hankalia, joten parempi nyt tätä taktiikkaa käyttää.

Päätin keskittyä nyt ainakin vuoden loppuun asti oman hyvinvointini löytämiseen ja siihen, että oppisin olemaan onnellinen itseni kanssa. Haluan myös löytää elämääni ne aiemmin hukatut asiat ja päästä tästä pinnallisuudesta eroon.

Pukeuduin tänään tavallisiin työvaatteisiin. En pukeudu mitenkään erikoisesti töihin, mitä nyt syksyn tullen on pipo ja kaulahuivi (uusi ihana <3) pysyvät päällä myös sisälläkin yllättävän paljon. Varsinkin kaulahuivi, kun en raski heittää sitä pois ennen kuin on superkuuma. Ostin myös uudet kengät alkuviikosta, mutta niitä en viitsi pitää töissä, ennen kuin on aivan pakko. Kohta se kyllä on, kun vanhoista meinaa irrota pohja. (Oli muuten huonot kengät, kun kestivät alle puoli vuotta!)

Työpaikallani ensimmäiseksi, kuten jo aiemmin sanoin, söin aamupalan ja rauhoituin hetkisen omassa rauhassa. Olinhan töissä taas 20min etuajassa.

Unohdin lupaukseni pitää sormet irti kännykästä. Miten vaikeaa se voikaan olla? Miten riippuvaiseksi siitä onkaan tullut? Unohdin myös päivän eväät kotiin, joten voileivän voimalla vedettiin koko työpäivä ja nälkähän siitä tuli.

Opin jo nuorena läheisyyden ja hyväksynnän tarpeen ja nyt niistä on kovin vaikea päästä eroon. Mietinkin päivän aikana sitä, kuka minua satutti niin paljon, että muutti minut tällaiseksi pinnalliseksi ihmiseksi. Taisin nuorena ollakin paljon kypsempi ihminen kuin nykyään ja elän nykyään sitä silloin unohdettua teini-ikää.

Ilahduin, kun sain 4 viikkoa lisäaikaa töissä. Kai, jokin muukin ilahdutti kun olin koko illan hysteerisen iloisella päällä ja nauratti vain koko ajan, vaikka olin yksin kotona.

Kotona minua odotti 3 superhuomionkipeää kissaa, joita kotiin tullessa hoivailin vähän aikaa. Sipillä onkin tapana hypätä minua vasten kotiin tullessa ja kerjätä silityksiä. Onneksi myös ruoka odotti valmiina jääkaapissa, niin en ehtinyt nälkään kuolla sitä valmistaessa.

En kertaakaan elämässäni ole polttanut tupakkaa. Moni on tarjonnut "kokeiluksi", mutta ei ole tarvetta ollut lähteä siihen leikkiin mukaan. Olen ylpeä polttamattomuudestani. On mukava, kun ei ole mitään niin hallitsevaa asiaa elämässä ja onhan se huiman kallistakin!

Suunnittelin oman huoneeni sisustusta. Meille siis tuli avopuolison kanssa ero, mutta suunnittelemme jäävämme asumaan kämppiksinä ainakin toistaiseksi tähän asuntoomme. Odotan innolla, että pääsen huonettani laittamaan viikonloppuna. Joskin sänky ois kiva!

Tässä iässä alkaa entistä enemmän ajattelemaan paikalleen asettumista ja aikuistumista. Olisin jo täysin valmis asettumaan aloilleen, mutta tuntuu että aina menee jokin pieleen.

Rasittavin rutiini lienee tiskaaminen. En tykkää. Tiskit on monta päivää odottanut tuolla jotakuta pesemään, mutta ei vaan ole napannut, eikä ne valitettavasti osaa peseytyä itsestään. Myös minun kissalla on rasittava rutiini ruveta joskus abaut 2-3 välillä joka yö mouruamaan ja rämppäämään ulko-ovea n. 10min ajaksi.

Arvosana päivälleni oli erittäin hyvä! Ainakin olosuhteisiin nähden annan vahvan ysin. Olin iloinen ja energinen koko päivän, vaikka nukuinkin huonosti. Epävarmuuskin kävi mielessä, mutta silti löysin monia kadottamiani asioita jo elämääni ja toivon, että ne myös pysyy siellä. Tärkeintä on nyt vain löytää oma onnellisuuteni itseni, eikä muiden ihmisten kautta.

Parasta oli laulaa singstaria itsekseen ja eläytyä täysillä "lavaesiintymiseen" ja laulaa tunteella. Purkaa energiaa kotona hyppimällä ja tanssimalla ja riekkumalla ja käydä salilla.

En kaivannut koko päivänä enää parisuhdetta exäni kanssa. Ei meidän suhde huono ollut, mutta kaverillinen. Siitä kertoo varmaan se, että viikko eron jälkeen molemmilla on pientä peliä jo jonkun toisen kanssa, eikä kumpikaan ole mustasukkainen toisesta. Sovussa siis olemme ja jatkamme eloa saman katon alla, mutta omina itsenämme emmekä me:inä... =)

(idea mukailtu Kodin kuvalehden "Olipa päivä" -palstasta)

Blogitauko

2011-10-30T19:47:00.000+02:00

Yleisen uupumisen ja ikävien tapahtumien vuoksi nyt ainaki vähä aikaa blogitaukoa ja yritän kasata itseni ja kerätä elämäni sirpaleet kasaan...

Day 02 - Pituudesta...

2011-10-25T16:12:00.002+03:00

Day 02 - How tall are you? Do you like your height?

Jeps.. Eli oon 164cm pitkä ja tykkään olla just tän pituinen. En haluais olla yhtään pidempi, mutta en kuitenkaan hirvittävästi lyhyempikään. Olen omasta mielestäni just sopivan pituinen. Voin käyttää halutessani korkokenkiä, enkä näytä luonnottoman pitkältä, eikä puolet miehistä jää kakkoseksi pituudessa, mutta hyvin voin kulkea myös ilman korkoja, enkä tunne itseäni liian lyhyeksi vaan sellaiseksi söpön lyhyeksi. Eli lyhyesti ja ytimekkäästi. Tykkään!

Day 01 - Tiedot...

2011-10-24T16:11:00.000+03:00

Age 23
Height 164
Weight 69
Waist 79
Hips 105
Shirt/dress size 40
Pants size 40/42, M/L
Highest recorded weight 74
Goal weigh 60

Näillä lähdetään...

Huomenna se viimein alkaa...

2011-10-23T20:58:00.000+03:00

Nimittäin jo jonkun aikaa sitten "aloittamani" painonpudotus-haaste, jota en tietenkään päässyt aloittamaan kipeilyn ja sen jälkeen mittanauhan kateissaolon vuoksi. Huomenna siis katsotaan, mistä lähdetään! =)

Herääminen horroksesta...

2011-10-18T20:10:00.001+03:00

Hassua, miten työpaikan vaihdos voi vaikuttaa ihmiseen niin paljon. Vaikka minulta vaihtui 5 tunnin työpäivä 8,5 tunnin työpäivään, saan paljon enemmän aikaiseksi kotonakin. Jaksan paljon paremmin ja olen todella virkeä. Nukun erittäin hyvin ja aamuisin jaksan kohtuullisen hyvin nousta ylös. Hämmentävää. Heti kun aamuihin tuli takaisin "pakkoherätys" on paljon virkeämpi olo. Kummallista.

Muutenkin olen jotenkin todella innoissani nyt. Harmi vain että työsuhde on tällä hetkellä ainakin vain 6 viikon mittainen, eli kohta on jo kolmannes takana. No aina voi toivoa jos vahingossa saisi vakipaikan. Mutta viihdyn todella hyvin uudessa työpaikassani ja pidän työstäni!

Minulla on tarkoitus tässä alkaa pikkuhiljaa taas tuota kuntoilu-projektia saada käyntiin, mutta en ota siitä vielä liikaa stressiä. Onhan sekin jo jotain, että työpäivän aikana joudun kävelemään kohteesta toiseen. Parhaimpina päivinä matkaa kertyy n.8km käveltyä ja siihen päälle vielä kaikki portaat yms. joita joutuu kiipeämään. Mutta nyt olisi näillä näkymin tarkoitus ottaa kalenteriin 3 salipäivää viikossa, 2 kävelylenkkiä (viikonloppuaamuisin) ja lisäksi joko 1-2 treeniä viikossa, jotka vedämme poikaystäväni kanssa toisillemme. Saa nähdä millaisia treenejä toisillemme keksitään. (ja lähteekö poikakaveri mukaan tähän :D Uskon kyllä että lähtee kun se on niin innoissaan ollut mulle treenejä kehittelemässä, mutta vielä ei olla päästy oikein kokeilemaan.) Kohta tulee myös talvi ja pääsee luistelemaan! Kuul!

Mutta nyt lähden kylpyyn rentoutumaan ja sitten sänkyyn hyvän kirjan kera! Pikainen kuulumisien päivitys tuli tässä ja varmasti kaikista asioista tulee tarkempaa postausta kunhan saan niitä vähän suunniteltua ja järkkäiltyä paremmin. =)

P.s. Suuret kiitokset IsoKarhulle ihanista villasukista! Ne pääsivätkin jo salillekin mukaan, kun en tahtonut kenkiä käyttää... =) Hyvin lämmittävät varpaita!

Lukupiiri

2011-10-16T07:44:00.000+03:00

Luin tuossa vähän aikaa sitten Elizabeth Noblen teoksen "Lukupiiri". Satuin näkemään sen siskoni kirjahyllyssä ja päätin alkaa kahlaamaan sitä läpi. Kahlaamista se nimenomaan olikin.

En ole vieläkään varma pidinkö kirjasta vai en. Todennäköisesti päädyn lopulta ratkaisuun: "en pitänyt". Kirjan hyppivä tapa siirtyä henkilöstä toiseen ärsytti heti alusta lähtien ja se teki kirjan lukemisesta hankalaa. Meni todella pitkään ennen kuin osasi yhdistää aina oikeat ihmiset tapahtumiin ja toisiin ihmisiin. Sitä varten varmaan kirjan alussa olikin nimiluettelo kirjan henkilöistä. Kirjaan sisään pääseminen oli tämän vuoksi hankalaa.

Joskin eipä siellä kirjan sisälläkään mitään huimia riemuvoittoja näkynyt. Henkilöt jäi pinnalliseksi, kun niin monen eri henkilön ongelmat piti saada mahtumaan samojen kansien väliin. Niitähän sieltä lähinnä löytyi. Kehenkään kirjan henkilöistä ei "kiintynyt" vaan jo henkilöiden nimien muistamiseen meni melkein puoli kirjaa.

Lempparihenkilön kyllä löysin kirjasta. Henkilön, jonka ajatusmaailmaan olisin halunnut tarkemmin ja syvällisemmin tutustua. Kappas vain. Kyseinen henkilö hävisikin muutaman esiintymisen jälkeen kirjasta kokonaan ja jäi harmittavan etäiseksi. Kirjan lopussa henkilöön vielä palattiin muutaman rivin verran. Siinä kaikki. Kyseisen henkilön mies sen sijaan tai ex-mies, kummin sen nyt haluaakaan sanoa, tungettiin kirjaan suurempaan rooliin kuin tämä yksi lukupiirin jäsenistä. Eikö kirjan ollut tarkoitus kertoa nimenomaan lukupiiristä? Koko lukupiiri ajatus jäi todella vaisuksi ja oikeastaan ainut, mistä huomasi kirjan käsittelevän lukupiiriä, oli joka kuulle satunnaisesti valitut kirjat, jotka lukupiirin jäsenet olivat joko lukeneet tai "lukeneet". Kuitenkin lukupiirin kokoontumiset oli samaa juoruilua ja paskanjauhantaa, mitä koko kirja muutenkin oli alusta loppuun.

Pääosan lukupiiriltä vei kirjassa erinäiset rikkonaiset tarinat, johon oli väenväkisin tungettu kaikenlaista draamaa. Pitihän jokaisen henkilön saada kokea elämässään jotain ikävää, eikä kenelläkään voi mennä hyvin. Sellaisia draamaqueeneja me naiset varmaan olemme. Jos kaikki on hyvin, hankitaan itse itsellemme ongelmat. Niinpä niin. Kaikki erinäiset tarinat jäivät rikkonaisiksi ja samoja asioita toistettiin moneen kertaan, eri ihmisten näkökulmasta vaan. Lukupiiri jäi vain joksikin jutuksi, jolla saatiin hatarasti kaikki nämä tarinat kiedottua yhteen. Kuitenkin jokainen kirjan henkilö omine ongelmineen olisi ollut hyvä aihe johonkin erilliseen, syvällisempään, selkeämpään ja kiinnostavampaan kirjaan. Eikä olisi jäänyt noin rikkonaisiksi.

Jep. Kyllä se niin taisi käydä, etten kirjasta pahemmin pitänyt, vaikkei sen lukeminen ollutkaan niin hankalaa. Mutta lukekaa itse ja päättäkää sitten, oletteko samaa mieltä kanssani!

syyskuun barometri

2011-10-15T21:42:00.000+03:00

Laihdutus: Laihdutusasiat on menny viime aikoina aika lailla päin vittuja. Paljon on tullut herkkuja syötyä ja osteltua ja leipominen on joka syksyinen ongelma. Sitten kun vielä glögit tulevat kauppaan niin hyvästi haaveet kevyemmästä elämästä ainakin jouluun asti. No jospa tuo paino ei kuitenkaan lähde nousemaan vaan pysyy tuossa samassa. Ja voihan se vähän ruveta laskemaankin kun saa vihdoin edes hetkeksi rytmiä syömiseen ja hyötyliikuntaa töissä ihan toisella tavalla kuin aiemmin. Pidetään peukkuja!

arvosana: 7

Ravinto: Aina vain huonompi suunta. Edelliseen merkityt tavoitteet ei tulleet täytetyksi, enkä edes muistanut koko tavotteita enää sen jälkeen kun olin blogiini ne kirjoittanut. Vähän petrausta siis tarvittaisiin. Nyt ollut todellakin ruokarytmit ihan miten sattuu ja herkkuja ja erilaisia leipomuksia syöty enemmän kuin laki sallii. Voisi yrittää ottaa vähän itseään niskasta kiinni tässä ennen joulua jo, ettei mene koko syksy ihan herkutteluksi.

arvosana: 6

Liikkuminen: Edelleen melko jäässä tämä tilanne. Salilta uupuu motivaatio ja lenkkeilykään ei jaksa hirvittävästi kiinnostaa. Lisäksi olin n. 2 viikkoa kipeänä, jonka jälkeen ei ole saanut vain lähdettyä lenkille. Pelkään yskän vielä vaivaavan vaikkei se oikeasti ole vaivannut moneen päivään. Laiskuutta laiskuutta. Tänään kuitenkin lainasin pari liikuntaopasta kirjastosta. Ehkä niistä saa vähän puhtia tähän liikkumiseen? Vinkkejäkin saa antaa, miten saada motivaatio liikuntaan pysymään pidempään kuin sen 2 viikkoa kerrallaan.

arvosana: 6

Fiilis: Fiilis on ihan kohtalainen. Kaikenlaista on tapahtunut 3kk aikana, mutta suurin osa asioista on onneks saanut selvyyttä jo sen verran, ettei niistä tarvitse huolehtia niin paljon. Tänään kyllä vedin hirveät itkupotkuraivarit, jotka kesti koko aamun. Ihan vain sen takia, että oli niin paha olla. Olin nähnyt koko yön painajaisia ja ne ahdisti vielä herätessäkin. Työkuviot on aiheuttaneet tällä ajanjaksolla jonkun verran stressiä, mutta tällä hetkellä niiden osalta menee todella hyvin. Vielä kun saisin vakinaisen paikan 6 viikon määräaikaisen työsuhteen päätteeksi nykyisestä työpaikastani, olisin onnellinen työtilanteeseeni.

arvosana: 8

Terveys: Kuten tuossa jo sanoin, olin kipeänä jonkun 2 viikkoa yhteensä yskäni ja kuumeeni kanssa. 2 viikkoa meni siis lähinnä turhaan löysäilyyn kun ei jaksanut yksinkertaisesti tehdä mitään. Alkuviikosta taas uuden työpaikan innoittamana pohjelihakset pamahti niin jumiin, että kävely vaikutti 3 päivän ajan lähinnä ankan vaappumiselta. Onneksi pohkeetkin ovat vertyneet. Kuitenkin koko 3 kuukauden tarkastelujaksolla on terveys ollut melko hyvä.

arvosana: 7

Lepo & aktiivisuus: Lepo voittaa 6-1. Ykkösen aktiivisuus saa töissä käynnistä. Haluaisin olla aktiivinen ja virkeä ihminen, mutta en vaan saa sitä liikkumista käynnistymään. Tai muutakaan aktiivisuutta. Helpompi tulla kotiin ja passiivisena tuijottaa telkkaria loppu ilta. Ehkä tähänkin tulee kuitenkin muutos, kun pääsee aiemmin jo kotiin uuden työpaikan myötä. Toivotaan näin.

arvosana: 7

Sosiaalinen elämä: Mikä se on? En harrasta. En ole sosiaalinen ihminen. No joo. Yritys on kova tutustua uusiin ihmisiin ja saada vanhat kaverisuhteet virkoamaan, mutta äidin kanssa käymä keskustelu ystävyydestä askarrutti, onko nykyiset ystäväni koskaan olleetkaan ystäviäni? Voinko luottaa heihin täysin? En. Haluanko, että heistä tulisi hyviä ystäviäni? En ole varma. Ehkä joskus löydän vielä jonkun hyvän ystävänkin. Mutta nyt mennään näillä ja viihdyn omissa oloissanikin melko hyvin, joten miksi ruveta pakottamaan itseään muiden seuraan? Kyllä se aika vielä tulee kun sinnekkin vielä palaa.

arvosana: 8

Muut asiat: Mitäs muuta? Eipä tässä sen kummempia. Kotona menee ihan jees. On mennyt paremminkin, mutta paranemaan päin ollaan menossa. Toivon mukaan. Kissat on söpöjä, eikä nau'u enää ulos niin paljon. Yöt saa nukuttua hyvin. Päivärytmi muuttunut taas ihanaksi aamulla ajoissa ylös ja illalla ajoissa nukkumaan. Olen tykästynyt siihen. Toivotaan, että kohti joulua mennessä joulu mieli tulee kaikille ja muutenkin elämä rauhoittuu.

arvosana: 8

(ja kuvituksessa komeilee maailman ihanimmat kissat: Sipi, Ventti & Kurre... )

Syyskuun suosikit

2011-10-05T10:09:00.001+03:00

Suosikkileffa: Leffoja katseltiin syyskuussa ehkä vähän vähemmän kuin kesällä, mutta ehkäpä suosikiksi nousi viime viikonloppuna katsomamme Pan's Labyrinth. Elokuva yllätti kaikin puolin ja pidin siitä, vaikkei aihe ehkä ollutkaan niitä suurimpia suosikkejani. Kannattaa katsoa, (mutta ei kannata antaa nimen ja ensivaikutelman hämätä. Se ei ole, mikään lasten seikkailuelokuva, niin ko mä kuvittelin.)

Suosikkikirja: Nora Robertsin tuotanto on aina yhtä hyvää ja tälläkin kertaa voiton vie pitkäaikainen suosikkini Perintönä maa ja taivas. Kirja kertoo sujuvasti ja mukaansa tempaavasti ystävyyden, rakkauden ja pelon muodostumisesta ja loppuun asti riittää jännitystä. Kuka on murhaaja? Kirjassa päästään myös maistamaan karjatilan arkea, joka on aivan toisenlainen maailma kuin tämä, missä itse elän. Luen tämän kirjan varmaan joka vuosi uudestaan. Aina jossain vaiheessa tulee tunne, että haluan päästä taas nauttimaan ja tunnelmoimaan tämän kirjan kanssa, ja ikinä en muista kuka murhaaja on!

Suosikkibiisi: Suosikkibiisi tulee salee tässä kuussa Antilta! Antin keikka oli niin huiman hyvä ja tykkäsin siitä todella paljon! Anttia tuli kuunneltua muutenkin jonkun verran (myönnetään, myös Antin joululevyä) tämän kuukauden aikana ja varmaan seuraavienkin. Mutta suosikiksi voisin nimetä vaikka tämän:

Mikähän se olisi sitten se viimeinen suosikki tältä kuulta. Hmm. MÄ KEKSIN!

Ajankohtaisesti... Suosikki BB-asukas: Suosikkini talossa on ehdottomasti Sebastian! Hänellä on viihdearvoa, niin talossa kuin talon ulkopuolella. Hän herättää keskustelua ja uskaltaa olla oma itsensä. Hän keksii tekemistä ja viihdyttää muita. Välillä pieniä ylilyöntejä, mutta nehän kuuluu asiaan. Sebastian rocks! :)

P.S. Syyskuun lopussa oli tarkoitus tulla uusi elintapabarometri-postaus, mutten ole ehtinyt sitä vielä tekemään sairastelujen takia. Se kuitenkin on tulossa tässä tämän viikon aikana! :)

tilannekatsaus

2011-10-03T09:02:00.000+03:00

Haastetta mun piti aloittaa jo hyvän matkaa viime viikon puolella, mutta minut yllättikin 39,5 asteen kuume ja reilu neljä päivää sitä sairastelua kestikin, joten sen vuoksi on vähän jäänyt. Aloitan kuitenkin heti, kun pääsen käymään kuntosalilla (kun yskä on hellittänyt), jotta saan otettua mitat ensimmäistä tehtävää varten. Eipä siinä sen kummempia.

30 day weightloss challenge

2011-09-27T19:07:00.000+03:00

Day 01 - Your stats

Age
Height
Weight
Waist
Hips
Tights
Shirt/dress size
Pants size
Highest recorded weight
Goal weigh
Day 02 - How tall are you? Do you like your height?
Day 03 - A picture of your fitspiration. What features do you like about this person?
Day 04 - Your greatest fears about weight loss.
Day 05 - Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Day 06 - Do you binge? If so, explain why you think you do.
Day 07 - Do your friends and family know you’re trying to lose weight? Do they support you?
Day 08 - Your workout routine.
Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Day 10 - What was the hardest thing you gave up during your weight loss journey?
Day 11 - Your favorite fitspo blog and why?
Day 12 - What food plan do you normally follow each day?
Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Day 14 - What is your ultimate goal weight/look?
Day 15 - Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
Day 16 - When did you first decide to lose weight?
Day 17 - What is your favourite treat meal?
Day 18 - What food is your weakness?
Day 19 - When is your favourite body part to work on? Why?
Day 20 - What is your favourite form of cardio?
Day 21 - What is your favourite resource for healthy living info?
Day 22 - Quick! What are the 5 things you like best about yourself?
Day 23 - Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Day 24 - When did you first notice your hard work paying off?
Day 25- When you reach your goals, what do you plan on doing to maintain your results?
Day 26 - What excites you most about reaching your goals?
Day 27 - How do you stay on track in tempting situations? (e.g. BBQs, Birthday parties, out with friends, etc.)
Day 28 - Have you had any setbacks you’ve had to overcome? How did you do it?
Day 29 - Your definition of beauty.
Day 30 - 10 facts about you! And now, what are your stats?

Tämän haasteen nappasin Ninnin blogista. Kattotaan pysyykö mielenkiinto loppuun asti.. =) Ja taidanpa aloittaa haasteen huomenissa =)

Syksy saapui blogiini...

2011-09-27T11:26:00.000+03:00

Oli aika tuoda jo syksyä myös blogiinkin. Koska itse en osaa sivupohjia mitenkään päin värkätä, on hyvä turvautua sellaisen ihmisen taitoihin, joka osaa ja jo aiemmin olen todennut Elegian blogipohjat varsinaisiksi helmiksi. Tykkään todella paljon ja maltan tuskin odottaa, että saan vaihdettua kauniin joulu- tai talvipohjan blogiini. Nyt kuitenkin koen sen olevan liian aikaista. Mutta saas nähdä, missä vaiheessa innostun. Mutta kiitos Elegialle tästä ihanasta sivupohjasta. Käy sinäkin katsomassa, millaisia sivupohjia Elegialta löytyy. Ehkä sieltä löytyy sinullekin jotain. Sivupohjia löydät täältä.

Viikonloppu...

2011-09-26T11:05:00.000+03:00

Mun viikonloppu alkoi kiireellisellä perjantaipäivällä, kun aamupäivällä piti juosta kaupungissa ja ruokakaupassa, siitä siirtyä töihin (jossa luojan kiitos oli taksvärkkipäivä, joten siivoukset sujuivat sutjakkaasti) , töiden jälkeen kotona pyörähtämisen jälkeen kipitellä sitten kotiin ja miltein samantien lähteä kouluun. Koulusta ajoin suoraan hallille, josta poikakaverini heitti minut sitten keskustaan vähän humputtelemaan.

Sitten tietenkin päivän tärkein osuus eli vihdoin ja viimein livenä... ANTTI TUISKU! Ollaan kaverin kanssa suunniteltu Antin keikalle menemistä jo varmaan 5 vuotta, muttei kuitenkaan ole ollut oikein mahdollisuutta lähteä. Nyt sitten vihdoin ja viimein oli mahdollisuudet ja kyllä kannatti. Mahtava keikka! Kiitokset Antille! <3

Lauantaipäivä meni kotona loikoillessa ja tietenkin poikaystävän uutta autoa laitellessa. Jonkun verran laitettavaa riittää, mutta mitä enemmän kone alkaa autolta näyttää, sitä enemmän pidän siitä. Ja kivahan sitä on laitella, ei siin. Lisäksi lauantai sisälsi mm. mättöruokaa, leffaa, kylpemistä (ja kissa kävi myös uimassa kylpyammeessa!) ja ihan vain rentoilua. Kymmenen jälkeen käytiin heittämässä poikaystävän sisko ja minun kaveri baariin ja sen jälkeen saatiinkin loistava idea. Lähdetään yökävelylle! (tai myöhäiselle iltakävelylle.) Aiemmin ei oikein kehdannut hirmuisesti liikuskella kun edellisen illan juomat painoi vielä maksaa, mutta siinä vaiheessa olo oli jo normaali. Ihanan syksyinen ilta! =)

Ennen...

Jälkeen...

Sunnuntai taas meni lenkkeillessä pääsääntöisesti. Aamupäivällä käytiin kävelemässä ylös ne surullisen kuuluisat puijon portaat, jotka varmaan kaikki Kuopiolaiset tietävät ja suurin osa on käynyt elämänsä aikana vähintään kerran kiipeämässä ne vain "huvin ja urheilun vuoksi" ylös. Niin myös mekin tehtiin, jo toinen kerta tänä syksynä ja kyllä hapotti, edelleen. Sitten alas tultiinkin kierrellen pitkin ja poikin metsäpolkuja. Kokkailtiin kotona sitten vähän luksusruokaa ja lähdettiin taas liikenteeseen. Tällä kertaa suunnitelmissa oli käydä pelaamassa vähän tennistä. Mut eipä siitä sit tullu mitään, kun kaikki kentät oli täynnä. No sitten lähdettiinkin uudelle kävelylenkille ja tällä kertaa umpimetsään. Lähdettiin samaa lenkkiä tekemään, mikä tehtiin viime syksynä ensimmäisenä yhteisenä lenkkinä. Silloin vannoin, etten koskaan lähtisi kävelemään poikaystäväni kanssa uudestaan ja mitenkä kävikään. En ossoo pittää lupauksiani. Siinä sitten rämmittiin umpimetässä sellainen ehkä n.tunti ja tultiin kotia ko telkkariputki jo lähenteli alkujaan. Sitten töllö auki ja Masterchef, virittäjät ja bb talk show. (Meidän telkkariputkesta oli varastettu hauskat kotivideot välistä!) Että sellainen viikonloppu.. Kiva =)

Mitä on oikea ystävyys? - Ja mistä sitä löytää?

2011-09-20T10:05:00.000+03:00

"Mistä tunnet sä ystävän? Onko oikea sulle hän?" Ystävän laulu

Mitä oikein on oikea ystävyys? Ja mistä sitä löytää? Äiti kysyi tässä viikonloppuna, että mitä mä käsitän sanalla ystävyys? Enkä mä oikein osannu vastata kovinkaan selkeästi. Lopulta kun tarkemmin rupesin miettimään, totesin ettei minulla varmaan edes ole yhtäkään oikeaa ystävää. Kaikki on jotain pinnallisia juoruilukavereita, joiden kanssa on kyllä kiva hengailla ja pitää hauskaa. Mutta onko ne oikeaa ystävyyttä? Ei ole.

Olen kateellinen Sex and the city -sarjan naisille heidän vahvoista ystävyyssuhteistaan. Voihan sekin olla vain silmälumetta ja sellaiset ystävyyssuhteet ei ole edes mahdollisia vaan se on jotain yliromantisoitua mediaa, mutta toivoisin, että minulla olisi samanlaiset ystävät. Ystävät, jotka pysyvät tapahtuipa mitä tahansa. Joiden kanssa uskaltaa riidellä ja tietää, ettei toinen katoa. Mutta mistä löytää omaan elämäänsä Samantha, joka uskaltaa sanoa kaiken ääneen ja vie sinut pitämään hauskaa, juuri silloin kun sitä eniten tarvitset. Tai Charlotte, jonka kanssa ei ole koskaan liian aikaista keskustella tulevaisuuden haaveista, perheistä ja rakkaudesta. Tai Miranda, joka nyt vaan sattuu olemaan henkilö, joka kuuntelee aina kun sinulla on jotain sydämen päällä. Joka sanoo mielipiteensä terävästi, mutta perustellusti. Olisipa minullakin sellaisia ystäviä, jotka ovat pintaa syvemmällä.

Enkö itse sitten uskalla avautua omille kavereilleni. Vai minkä takia suhteet jäävät aina pinnalliseksi kaverisuhteeksi, jossa vain juoruillaan ja hömpötellään, ja täysi-ikäiseksi tultua lähes poikkeuksetta viinankatku mielessä. En vain jaksa enää sitä jatkuvaa juopottelua ja sen vuoksi jääkin tapaamiset kerta toisensa jälkeen väliin. Silloin kun nähdään on minulla tietenkin hauskaa, mutta kai minä olen kasvanut jo tuosta baarivaiheesta sen verran yli, ettei joka viikonloppu jaksa. Sitä paitsi, minusta ystävyyteen kuuluu muutakin kuin baareilu ja ryyppääminen.

Kerran minulla oli hyvä ystävä. Sami. Mutta liekkö sekään ollut sitten oikeaa ystävyyttä, kun nykyisin en saa Samiin mitään yhteyttä. Hän ei suostu puhumaan minulle, eikä selittämään, mitä pahaa minä olen hänelle tehnyt. Toivoisin niin kovasti löytäväni Samin kaltaisen ystävän, mutta en tiedä uskallanko enää avata itseäni niin paljon. Samin ystävyyden menetys sattuu vieläkin aika-ajoin minuun paljonkin. Ja kuitenkin viimeisestä näkemisestäkin on jo varmaan 5 vuotta.

Onko ystävyys sitten kuitenkin suhteena vaikeampi kuin parisuhde? Tai ainakin vaikeampi löytää. Monet etsivät rakkautta eri paikoista, mutta harvempi ystäviä. Oikeita ystäviä. Kaipaan ystäviä, mutta en tiedä mistä etsiä heitä. Kaipaan lämmintä halausta ystävältä, ilman humalaa. Sitä, että näkee että sinua on kaivattu.Kaipaan kaikenlaista hulluttelua ilman humalaa tai juoruilua. Siksi varmaan tulenkin paremmin toimeen miesten kanssa kuin naisten kanssa. Mutta miesten kanssa sitten tulee omat ongelmansa vastaan. Varsinkin jos toisella rupeaa tunteet kääntymään väärään suuntaan ja haluaakin enemmän. Nykyisessä seksikulttuurissa kun on täysin hyväksyttäviä myös kaikki "seksikaverit" ja muut, joiden kanssa harrastetaan seksiä, mutta ei parisuhdetta. Miesten kanssa on ehkä vaikeampaa saada luotua niin syvää ystävyyssuhdetta, jossa puhuttaisiin paljon, mutta ilman kokoaikaista juoruilua ja paskan puhumista selän takana.

Sitten taas on myös nettiystävyys. Voiko olla ystävä, jos ei ole toista koskaan tavannut. Tai joissain tapauksissa nähnyt edes kuvaa toisesta? Voiko silloin luottaa täysin toiseen ja toisen puheisiin? Tai eri-ikäisten ystävyys. Millä ikähaarukalla voi tulla todellisiksi ystäviksi. Kyllähän väitetään, ettei ikä ole este vaan rikkaus, mutta en minä osaisi kuvitella olevani todellinen ystävä jonkun 70-vuotiaan mummon kanssa. Tai sitten pitäisi olla todella suvaitsevainen mummo. En tiedä. Toivon vain että joskus löytäisin jostain ystäviä, jotka pysyvät vierellä, ovat onnellisia minun puolestani ja ovat läsnä. Missä te piileksitte? Mistä te olette löytäneet ystäviä?

Ja loppuun "Ystävän laulu", joka antaa kyllä aika kummallisen kuvan ystävyydestä. Tämän pohjalta äidin kanssakin käytiin ystävyys-keskustelu.

matkaan käy... =)

2011-09-16T12:23:00.002+03:00

Siitä onkin taas jo kohta viikko, kun viimeksi olen päivitellyt. On ollut kaikenlaista kiirettä ja draamaa tämä pari viikkoa, eikä ole jaksanut inspata niinkään kirjoittelu. Nytkin olen sairaslomalla, enkä jaksa tässä sen pidempiä kirjoitella. Mutta tänään pääsen lähtemään Ouluun äipän ja iskän kanssa ja päästään ihastelemaan parin viikon ikäistä siskonpoikaa. Ja tietty siskontyttöö ihan yhtä paljo! Kiva kiva. :)

Naski...

2011-09-10T09:27:00.000+03:00

Ja sitten vielä se viimeinen karvapallo! Tämä pikkuinen söpöläinen kotiutui meille kesällä viikkoa ennen juhannusta. Kävimme katsomassa sitä aiemmin pieneläinsuojalla ja laitoimme varauksen menemään. Viikkoa myöhemmin meille sitten ilmoitettiin, että voitaisiin hakea pikkuinen kujakatti kotiin. Kujakatiksihan me sitä aina välillä kutsumme, koska se oli löydetty torinalusparkkipaikalta. Huomasi kyllä alkuun, miten se säikkyi autojen ääniä jatkuvasti.

Ensimmäinen kerta, ku kissa pysy niin kauan paikallaan, että sai kuvan :D

No pitkän mietinnän jälkeen kissalle vakiintui nimeksi Tirri, koska kutsuimme sitä aina tirriäiseksi, koska oli sellainen pikkuinen höseltäjä. Ensimmäisenä päivänä meidän oli mahdotonta saada sitä syliin, koska se oli niin innoissaan päästessään juoksemaan sisällä vapaasti. Kuitenkin se otti jo heti ensimmäisenä yönä mallia talon toisista kissoista ja kun olimme rupeamassa nukkumaan, pikkukaveri tuli puskemaan meidän molempien kasvoja, kuin kiitokseksi siitä, että tarjosimme hänelle rakastavan kodin. Lopulta se paneutui nukkumaan tyynyjemme väliin.

Alusta lähtien sopeutuminen sujui mallikkaasti, eikä meidän tytötkään suuttuneet, vaikka taloon tuli yksi tyttö lisää. Onhan siitä niillekin etua, kun saavatkin nykyisin kaksi kertaa päivässä purkkiruokaa. Ennen saivat vain kerran ja lisäksi raksuja. Tirri kun on aiheuttanut meille useampaan otteeseen päänsärkyä nirsoudellaan, eikä suostu syömään raksuja. Eikä siltä muuten lähde ääntäkään pahemmin! Alkuun se oli vähän säälittävää seurattavaa, kun toinen yritti ruokaa huutaa ja suu käy, mutta mitään ei kuulu. Mutta pikkuhiljaa se on saanut sinne mukaan jo pienen äänenkin. Ehkä se isoksi kasvaessaan osaakin sitten naukua. Kuka tietää, mutta nautitaan nyt tästä pentuajasta (ja samalla kärsitään naarmuisista käsistä ;D).

Kolmantena päivänä oltiin jo näin läheisissä väleissä toisten kanssa.

Yhtä asiaa meillä ei ole kissasta tiedossa ainakaan. Nimittäin syntymäpäivä. Pieneläinsuojalla arvelivat pennun olleen n.10 viikkoinen kun kävimme sen sieltä hakemassa, mutta päädyimme kuitenkin siihen, että juhlimme kaikkien kolmen tytön synttäreitä sitten aina kerralla. Ei niin paljon heittoa tule kuitenkaan. (Mitä eikö muut muka juhli kissojen syntymäpäiviä :O) Onhan se kuitenkin kiintynyt jo paljon noihin toisiin kissoihin ja viihtyy niiden kanssa. Isompien toki on välillä venytettävä hermojaan kun toinen leikkii, mutta hyvin ne jaksaa leikkiä toisen kanssa. Pitääkin lähteä itsekin tästä telmimään vähän kisukavereiden kanssa!

Pikkuinen kissapehmolelu on yksi lempparileluista.

takuuvarma kylmien väreiden aiheuttaja...

2011-09-08T12:30:00.001+03:00

Viikon sisään tapahtunutta...

2011-09-07T10:17:00.000+03:00

Palaan kotiin... flunssaisena...

2011-09-03T09:45:00.000+03:00

Flunssa senkun vain jatkaa myllerrystään. Tänään on kuitenkin jo parempi olo. Onko se sitten hyvä vai huono juttu. Toivoin kunnolla kuumetta, että nopeammin väistyisi tämä, mutta jospa se sitten pysyisi näin mietona.
Joka tapauksessa. Tänään olisi tarkoitus lähteä käymään vanhempieni luona. En ole varma haluaisinko käydä siellä ihan vain päiväseltään, vai olisiko kivempaa viettää yö siellä. Toisaalta olisi kiva viedä kissat taas ulkoilemaan, mutta toisaalta taas... olisi kiva olla myös kotona. En tiiä. En osaa päättää. Voihan sitä mennä yöksi ja tulla huomisaamuna aikaisin takaisin? Tai sitten mennä päiväseltään ja tulla iltamyöhään takaisin. Vaikeaa valita.

Joka tapauksessa vanhempieni luona olisi tarkoitus tänään juoda paljon teetä ja tehdä äitin kanssa koulutehtäviä valmiiksi. Äitin kanssa sen vuoksi, että äiti työskentelee koulunkäynnin ohjaajana ja saan siltä muutamaan kohtaan hyvinkin varmasti tehtyä hommat kotiin. Eikä ne jää roikkumaan sitten sinne marraskuun alkuun, kun varmasti alkaa puskemaan myös muita tehtäviä ennen sitä.
Myös valokuvia aion ottaa paljon syksyisestä maisemasta. Harmaaltahan tuo keli nyt näyttää ja sellaisena se varmaan pysyykin. Jos yöksi jää, voisi harkita myös pientä siivoilua ja leipomista siellä. Omenapiirakka kuulostais varsin koukuttavalta vaihtoehdolta. Kuka tietää. Mutta ainakin sen tiedän, että mukavaa siellä olisi joka tapauksessa. Ja voisi myös miettiä, mitä antaisi pienelle pojalle ristiäislahjaksi. Jos meinaa itse tehdä, kohta tulee kiire! Mutta nyt etsimään jotain aamupalaa kitusiin ja takaisin kirjan pariin. Olen kahden päivän aikana lukenut jo 400 sivua. En voi sille mitään, että tykkään tuosta kirjasta paljon. Mukavaa ja rentouttavaa syksyviikonloppua kaikille! :)

kipeänä surustako?

2011-09-02T08:53:00.000+03:00

Sitä meinaa sitten flunssa iskeä päälle. Koko viikon on ollut pientä aivastelua yms. mutta tänä aamuna sitten tuntui, että nenä on niin tukossa ku olla vaan voi ja vähä sellainen pöhö olo. Mutta kyllä sitä vielä tän päivän töissä jaksaa. vaikka vähä silmiä kirveltääki. Viikonloppuna on sitten aikaa levätä.

Viikonloppuna meillä oli tarkoitus lähteä vanhempieni luokse. Ehkä käymään, ehkä yöksi, mutta kuitenkin lähteä käymään. Pitää lähteä kuvailemaan ja tekemään äitin kanssa koulutehtävää. Sais sen pois päiväjärjestyksestä, vaikka eihän sen palautus ole vasta kuin marraskuussa. Mutta mut tuntien se jää roikkumaan, jos ei heti tee sitä.

Tänään ei jaksais oikein mitään tehdä ja onneksi nyt aamulla ei olekkaan mitään välttämättömyyksiä vaan voi vaan olla. Jospa katsosin jonkun leffan tai lukisin kirjaa. En ole vielä päättänyt. Ruokaakaan ei tarvitse tänään tehdä niin siltäkin osin pääsen melko helpolla. Tai ehkä suunnittelen jotain pientä listaa jo asioista,, joita haluan tehdä ennen joulua. Niitäkin on niin miljoonittain, että pitäisikin aloittaa jo nyt suunnittelemaan niitä. Ehkäpä teen niistä sitten oman postauksen, jonka julkaisen kun on 100 yötä enää jouluun ;) Tai teen sellaisen puuhapurkin niistä, jollaisen olen jo joskus aiemminkin tehnyt, mutta se ei silloin oikein toiminut. Mutta nyt menen tästä koneelta kun väsyttää niin pirusti.

Ai NIIN! Eilisen tärkeimmät uutiset meinasi unohtua kertomatta! Minusta tuli eilen pienen poikalapsen täti. =) Odotan niin innolla, että pääsisin katsastamaan tämän pienen tulokkaan! Ja toinen uutinen oli vähän surullisempi, sillä minun Vekkuli -opeliski lähti eilen autojen hautausmaalle. Kelpokerääjä kävi sen nykäisemässä pihasta kyytiin. Nyt on isukki tyytyväinen, ku ei ole ylimääräisiä autonromuja pitkin pihaa. Mutta nyt....tämä tyttö menee mittaamaan kuumeensa, keittämään teetä ja rentoutumaan ja valmistautumaan henkisesti työpäivään. Kyllä aina yhden päivän jaksaa!

Sipidipidiii

2011-09-01T08:00:00.002+03:00

Nyt on aika esitellä karvapallo nro 2. Ensimmäisen esittelin jo aikoja sitten, ja kyseisen postauksen löydätte täältä.

Sipi vauvana <3

Kakkosena esitellään sitten Sipi, joka on siis samasta pentueesta kuin Ventti ja syntyi 5.6.2006. Sipin nimen päätin jo lukiossa. Musiikin tunnilla päätin, että annan ensimmäisen kissani nimeksi Sibelius ja sen nimen sitten se saikin. Joskin tutummin kissa tunnetaan tosiaan Sippenä tai Sipinä.

Sipille rakennettiin oma talo pahvilaatikosta.

Sipi on luonteeltaan vähän hassunkurinen. Se on ylisosiaalinen kaveri, joka osaa näyttää mustasukkaisia piirteitäkin. Sen lempipuuhaa on tunkea mahan päälle nukkumaan tai syliin nukkumaan. Joskus se innostuu leikkimään ja sen lempilelu onkin pitkän narun päähän kiinnitetty paperipallo ja ylipäätänsä paperipallot.

Sipi on aina tykännyt kummallisista paikoista

Sipi on aina tykännyt kaikista laukuista ja kasseista.

Kyllähän tuo pikkuinen on osannut olla kiusankappalekin. Vanhempieni luona asustellessaan se oli yltiöpäisen huomionkipeä, kun menin käymään kotona. Se vain juoksi perässäni maukuen koko ajan. Se oli aika söpöä, mutta pidemmän päälle melko rasittavaa. Enkä päässyt sitä pakoon minnekkään.
Pienempänä taas esimerkiksi se ohi juostessaan irroitti pakastimestani johdon seinästä ja voitte uskoa, miten pahalle sitten haisi kun sen seuraavan kerran avasin! Lisäksi Sipi laittoi kerran imurin keskellä yötä päälle.

Lempparikaveri Venttipentti =)

Sipille kävi kerran myös pieni onnettomuus, kun se oli pihalla leikkiessään jäänyt kiinni teltan naamiointiverkkoon. Jouduin sen sitten saksien kanssa irroittamaan sieltä. Onneksi seuraavana päivänä oli eläinlääkärireissu muutenkin niin samalla sai vilkaista myös sen.

Ulkoilu on Sipin mielestä varsin kivaa...

Nykyisin Sipi on sellainen möllykkä. Siinä on kissa, joka tykkää nukkua selällään ja nauttii kaikista rapsutuksista ja silittämisestä (Ja Shebasta). Hassua kuvitella elämää ilman Sipiä, kun se on ollut niin iso osa elämääni niin kauan. Se tykkää myös ulkoilla vanhempieni luona, jossa se ei tarvitse valjaita. Siellä se liikuskelee pihapiirissä ja kun on aika lähteä kotiin, kutsumalla tulee kissa luokse. Semmoinen pikku veitikka on tämä minun Sibelius.

Viltsu on Sipin ainut pentu. =)

Elokuun suosikit

2011-08-31T20:00:00.000+03:00

Kuukauden kirja: Reid Shauna - Dieettitytön huimat seikkailut. Olen aina tykännyt kirjoista (ja elokuvista) joilla on jokin yhteys tosielämään ja tässä niitä oli huiman paljon! Tykkäsin kirjasta paljon. Se oli hyvin etenevää ja iloisesti kirjoitettua tekstiä. Tykkäsin ja suosittelen!

Kuukauden leffa: Tätä on vaikea valita. Leffoja tuli taas katseltua hyvät määrät. Parhaimpina jäi ehkä mieleen Geishan muistelmat ja Prinsessa. Molemmat puhuttavia elokuvia ja missään vaiheessa ei tullut minulle tyypillistä "loppuukohan tämä jo kohta" -fiilistä. Huonoin leffakokemus taisi taasen olla "Vannomatta Paris". Mitä muutakaan voi odottaa Paris Hiltonin tähdittämästä leffasta?

Kuukauden biisi:

Rakastuin tähän versioon niin paljon!

Kuukauden paras juttu: On tietenkin koulun alkaminen! Mutta siitä olenkin tainnut läpistä jo ihan tarpeeksi tässä kuukauden sisällä.

posteljoonin kaveri...

2011-08-30T12:19:00.000+03:00

Postipoika on ollu tällä viikolla mun kaveri! Eilen postilaatikkoon tipahti Antti Tuiskun joululevy, jonka huusin huuto.net:istä. Tänään sitten postipoika muisti minua kahdella paketilla ja yhdellä postin pakettikortilla. Paketeista paljastui Ohjaan ja avustan -koulunkäynninavustajan käsikirja ja Kolme muskettikoiraa -dvdboksi. Postille asti piti sitten käpötellä hakemaan kenkälaatikollinen lankoja, jotka tilasin myös netistä. Lankoja tulikin 2 kerää vihreää, 2 kerää valkoista ja 3 kerää määrittelemättömän väristä pörrölankaa. :D Kaipa niistä jotakin saa aikaiseksi. Ainakin pörröstä ajattelin kokeilla miltä pipo näyttäisi sellaisesta tehtynä.

Koulukin on saatu nyt ryminällä käyntiin ja ensimmäinen oppimistehtävä painaa päälle. Voisin harkita joku päivä vanhempieni luokse menemistä sitä tekemään. Ehkäpä viikonloppuna? Äiti ehdotti että tehtäisiin hänen kanssaan tehtävä osuus istumalla teekupposten kanssa pöydän ääreen ja täyttelemällä ne sillä. Ai että siitä ideasta tuli niin kotoisa olo. Muutenkin saatiin hirmuisesti erilaista materiaalia koulusta ja pitäisi varmaan jossain vaiheessa ostaa kansio tai jokin niitä varten, etteivät hukkuisi. Minä kun olen maailman paras hukkaamaan tavarani! Myös opiskeluaikataulut saatiin ja voi että ne näytti mielenkiintoisilta! Ja mikä parasta! Pääsen ensimmäiseen työharjoitteluuni päiväkotiin! Luulin aina että koulunkäynnin ohjaajat toimivat vain kouluissa, mutta nyt on sekin harhakuva voitettu. Nyt näyttää siltä, että tuo ala on paras mahdollinen minulle! Toivottavasti jaksan vetää tuon koulun kunnialla loppuun (ja olla liikaa stressaamatta tutkintotilaisuuksista!).

Mutta nyt menen tekemään jotain ruokaa tätä päivää varten. Jos tekis vaikka makkarasta jotain. Samalla voin vaikka tiskata ja miettiä hops-suunnitelmia. Nyt on vain niin hyvä fiilis tuon koulun suhteen, vaikka pelkäänkin tutkintotilaisuuksia ihan järjettömästi. Tuntuu, että siellä vaaditaan niin paljon, etten ikinä voi osata niitä kaikkia! Mutta opiskellessahan se pitäisi oppia joten. Toivottakaa mulle onnea ;)

Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa...

2011-08-27T09:53:00.000+03:00

Kun on jatkuvasti töissä koulussa, sitä alkaa väkisin nostalgianpuuskissaan kaipaamaan erinäisiä asioita koulusta, joita ei silloin osannut arvostaa. Näitä asioita muunmuassa minä kaipaan:

Erilaisia esitelmien ja tutkielmien tekemistä (en esittämistä!)
Kirjoittamista (aineet, muistiinpanot, mitä vain!)
Koeviikkojen tunnelmaa
Matikkaa
Ala-asteen koristeellisia kouluvihkoja (kilpailtiin sillä, kellä on hienoiten koristeltu)
Kouluruokaa
Mahdollisuuksia
Uusien koulukirjojen tuoksua
Muistiinpanoja
Joka vuotuisia uusien koulutarvikkeiden ostoa (stabilonit <3)
Ensimmäisiä koulupäiviä ja niiden lupauksia: "tänä vuonna minä panostan"
Koulunkäynnin yksinkertaisuutta (menet sinne, istut siellä, tulet pois..)

<p>&amp;amp;amp;lt;p&amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;Pikku&amp;amp;amp;lt;/p&amp;amp;amp;gt;</p>

tää se päivä on...

2011-08-26T08:09:00.000+03:00

Hihii! Tänään se alkaa. Tänään on eka koulupäivä ja pikkusen meinaa jänskättää. Ei onneks paljon. Eka on kuitenki monta tuntia kaikkee muuta ja hurjan nopeaa siivoamista töissä, niin ei ehdi jännittämään!

Olen muuten ollut tuhlaavaisella tuulella tässä. Ensinnäkin tilasin kasan lankoja Lankatalo Tapion kaupasta. Pääsen harjoittelemaan kunnolla virkkaamista! (ja ehkä pikkuriikkisen neulomistaki ;)) Sitten huusin itselleni Antti Tuiskun joululevyn huuto.netistä ja tilasin itselleni kolme muskettikoiraa -dvdboksin. Toivotaan, että se on yhtä hyvä nykyään, kuin pienenä. :D

Mutta nyt en ehdi enempää höpöttelemään! Pitää lähtee suihkuun, pestä pyykkiä, etsiä koulutavarat, pakata tavarat mökkiyötä varten ja valmistautua henkisesti siivoamaan supernopeasti!

Syksyn ilot

2011-08-25T10:08:00.001+03:00

Miksi ei kannata masentua syksyn tullen vaan ottaa kaikki irti siitä? No esimerkiksi näiden vuoksi (joo olen ihastunut näihin luettelohin *naur*):

aikaisin pimeneviä iltoja (tunnelmaa tunnelmaa, kynttilöitä, katuvaloja, lamppuja..)
arkeen palaamista (ei kukaan jaksa riekkua loputtomiin)
omenoita ja niiden jalostettuja muotoja (omppupiiirakkaaa..omnom!)
villapaitoja, huppareita, kaulahuiveja =lisää mahdollisuuksia pukeutumiseen ilman liikaa toppautumista
kesän muistelua (miten mukavaa, mitä jos tekisit tänä vuonna kavereiden kanssa kynttilänvalossa vaikka jokaiselle valokuva-albumit kesän parhaista otoksista? Tai pitäisitte valokuvabileet, joihin jokainen tuo parhaat valokuvat kesältä ja muistelisitte kesää viinilasin kera?)
Syksyn värejä
sateita ja sen myötä ilman raikastumista (ja hei, sateella on hyvä syy olla kotona ja rentoutua hömppäsarjojen parissa!)
sarjojen paluu tauoiltaan ja uusien sarjojen alkamista (Sitä paitsi syksyhän on realityjen kulta-aikaa =bb, tanssii tähtien kanssa, suomen huippumallihaussa etc.)

Joten lopettakaa jo se syksyn kauhistelu ja nauttikaa siitä!

Minun syksyni

2011-08-24T09:58:00.001+03:00

Paljon olen täällä antanut erilaisia opiskeluvinkkejä ja haikaillut koulun perään. Nyt sitten kerronkin, että mitä aion itse tehdä tänä syksynä. Alunperin syksy vaikutti opiskelujen suhteen aika pahalta. Ammattikoulusta tuli hylsykirje, jossa kerrottiin, että en päässyt opiskelemaan (miksi yo-pohjaisiin koulutuksiin on vain n.7-10 aloituspaikkaa -.-). Yllättäen minua kuitenkin muisti Savonian ammattikorkeakoulu, josta kerroinkin aiemmin. Pääsin kuin pääsinkin sisään opiskelemaan tietotekniikkaa, vaikka pääsykokeisiin menin valmistautumatta.

Mietin pitkään ottaisinko opiskelupaikan tietotekniikan alalta vastaan. Joka tapauksessa olisin joutunut opintojen aloittamista vuodella lykkäämään ja alakaan ei kuitenkaan tuntunut niin omalta. Sitä paitsi nykyisellä työtilanteella se olisi ollut varma valmistuminen työttömäksi. Jätin siis opiskelupaikan vastaanottamatta ja aloin valmistautumaan henkisesti vuoden töissäoloon. Olen siis koulusiivoojana läheisellä yläkoululla ja teen 5h työpäivää siellä nyt seuraavan vuoden ajan.

Yllättäen tulikin sitten elokuun alussa valintakoekutsu. Arvoin pitkään uskaltaisinko itse lähteä autolla pois Kuopiosta ja etsimään valintakoepaikkaa ja kun kävimme edellisenä päivänä paikantamassa oikean paikan, päätin uskaltaa lähteä valintakokeisiin. Yllättäen pääsinkin opiskelemaan koulunkäynnin ohjaajaksi viikonloppuisin pidettävään kouluun. Koulu alkaa ensi perjantaina ja odotan sitä suurella innolla! Vihdoin pääsen edes hieman lähemmäksi unelmaani toimia lasten kanssa.

Minun syksyni siis kuluu aika pitkälti sekä töissä, että koulun penkkiä kuluttaen. Lisäksi tietenkin avopuolisoa ja kissoja yhteen sovittaen menee syksy ja en voi muuta sanoa kuin että odotan innolla! Harmillista sinänsä tietenkin, että meillä menee avokin kanssa niin eri aikataulun mukaan päivät, että paljon aikaa yhteisille harrastuksille ei meille jää, mutta jospa se siitä. Odotan kuitenkin innolla, mitä syksy ja etenkin opiskelu tuo tullessaan!

Kiltti naapuri...

2011-08-22T09:14:00.000+03:00

Hihii. Eilen taas roskia viedessä sain iloisen yllätyksen. Meidän naapurissa on siinä mielessä mukavia (oletettavasti) tätejä, kun jättävät itselleen tarpeettomat lehdet muiden luettavaksi, eivätkä heitä suoraan roskikseen. Tälläkin kertaa pöydällä pinossa oli 3 lehteä, jotka kiinnostivat ja nappasin ne sitten mukaani luettavaksi. Ja mikä parasta! Yksi niistä oli joulukuun numero! Kuitenkin tällä kertaa roskikselta lähti mukaani kaksi Kotivinkki lehteä ja yksi Sara lehti, joka itselleni on uusi tuttavuus, mutta päätin ottaa sen kuitenkin katsastettavaksi. Mutta kiitoksia kiltille naapurille, joka aina lehtiään jättää muiden luettavaksi!

2011-08-21T13:55:00.000+03:00

Sitä ollaan tänään aamupäivä nyt oltu itsekseen kotona taasen. Oon ollu jopa suhteellisen ahkerakin kun tiskasin astiat, tein lihapiirakkaa ja siivosin keittiön ruokakaappeja. Huimaa! Mutta mukavahan se on kotona touhuta aina välillä. Nyt sitten istunkin teekupposen kanssa sohvan ääreen ja ajattelin katsastaa pitkästä aikaa The Holiday -leffan. Onhan se hieman jouluinen ja silleen, mutta en vaan voi sille mitään että vähän tekee mieli esimaistaa joulutunnelmaa ja sitä odotusta, vaikken sitä virallisesti vielä elokuussa aloittelekkaan. Lisäksi yritän tässä päättää, että tykkäänkö mun minttu-suklaa -teestä vai en.

.... ja muuten. Päivän pahin hämmennys tuli Radio Suomipopin soittolistoista. Ikinä aiemmin en ole kuullut sieltä soitettavan Fintelligensiä tai Petri Nygårdia, mutta tänään ne soivat putkeen sieltä molemmat. Hämmentävää!

minä olen...

2011-08-20T16:14:00.000+03:00

Olen...
[x ] kävellyt yhteen menoon yli 15 km

[ ] ostanut ja juonut pullon Beaujolais Nouveau'ta

[ ] nähnyt kuolleen ihmisen

[x ] jäädyttänyt kieleni talvella kiinni metalliin

[ ] pelastanut jonkun hengen

[x] ostanut jotakin seksikaupasta

[ ] murtautunut jonnekin luvattomasti

[ ] uinut avannossa

[ ] tappanut/lopettanut eläimen omin käsin

[ ] litistänyt kolikoita junaradalla

[ ] ajanut fillarilla yli 100 km päivässä

[ ] ostanut oman asunnon

[ ] tavannut henkilökohtaisesti suurimman idolini

[ ] saanut kirjoitukseni lehteen ...

[x ] ollut lähellä kuolemaa

[] saanut potkut

[x ] avustanut eläimen synnytyksessä

[ ] pitänyt sylissä alle vuorokauden ikäistä lasta

[ ] kokenut tai nähnyt livenä luonnonmullistuksen

[ ] käynyt Levillä yli 5 kertaa

[ ] syönyt ankkaa, sorsaa ja strutsia - siis näitä kaikkia

[] harrastanut seksiä porealtaassa

[ ] saanut sakkoja viisi (5) kappaletta tai enemmän

[ ] ollut käsi tai jalka kipsissä

[ ] antanut haastattelun medialle

[ ] hävinnyt kerralla rahapelissä yli 100 euroa

[ ] voittanut kerralla rahapelissä yli 1000 euroa

[] käynyt vähintään kymmenessä (10) eri maassa

[ ] käynyt vähintään kahdessakymmenessä (20) eri maassa

[x ] harrastanut seksiä henkilön kanssa, jonka nimi jäi arvoitukseksi

[ ] ollut käräjillä asianosaisena

[x ] valmistanut ruokaa kerralla yli kymmenelle ihmiselle

[x] valmistanut itse alkoholipitoista juomaa - siis muuta kuin simaa

[ ] ostanut ulkomailta auton/moottoripyörän/asunnon/kesämökin/lemmikin/puolison

[] pilkkinyt

[x ] käynyt nakuna kuutamouinnilla

[] syönyt unilääkkeitä

[ ] esiintynyt joulupukkina

[ ] kiivennyt toimivalle tulivuorelle

[] laskenut työvuosia vuorotteluvapaaseen tai eläkkeeseen

[ ] laitesukeltanut

[ ] harrastanut ryhmäseksiä

[ ] reissannut ulkomailla reppu selässä viikkoja/kuukausia vailla tarkkoja suunnitelmia

[ ] ollut mukana striptease-esityksessä

[ ] esiintynyt tv:ssä

[x] soutanut kirkkoveneellä

[ ] juossut maratonin

[x] blogannut

[ ] ottanut lävistyksen - muualle kuin korvalehteen

[ ] salakuljettanut jotakin rajan yli

[ ] käynyt totalitaarivaltiossa tai sota-alueella

[ ] tehnyt konkurssin

[ ] kirjoittanut kirjan

[ ] synnyttänyt tai ollut mukana synnytyksessä

[x] vaihtanut autonrenkaan

[ ] kiivennyt tunturille

[x] kasvattanut yrttejä

[ ] tehnyt testamentin

[ ] tullut uhatuksi aseella (ase, vaikkei olisikaan tuliase)

[ ] syönyt toukkia

[x ] ollut kihloissa

[ ] harrastanut seksiä julkisella paikalla

[ ] ollut naimisissa

[ ] eronnut avioliitosta

[x] kerännyt ruokareseptejä

[ ] pitänyt villieläintä lemmikkinä

[] opetellut aikuisena uuden kielen

[ ] menettänyt ajokorttini määräajaksi

[ ] ollut putkassa

[ ] ottanut eläkevakuutuksen

[ ] syönyt koiraa

[x ] ajanut kolarin

[x] oksentanut alkoholin takia

[] yöpynyt sairaalassa aikuisiällä

[x] tilannut Aku Ankka -lehden

[x ] ollut vapaaehtoisesti ilman televisiota yli puoli vuotta

[x] luonut lantaa

[x ] istuttanut puun

[ ] ollut rekan kyydissä/ajanut sellaista

[ ] liftannut

[ ] tehnyt rikosilmoituksen

[ ] vaeltanut Lapissa

[ ] laskenut koskea

[ ] käynyt Enontekiöllä

[ ] ollut purjehtimassa

[] koonnut Ikean huonekaluja

x] käynyt vesijumpassa

[ ] syönyt jotain itse tappamaani/-ampumaani

[ ] haastanut riitaa nakkikioskilla

[x] pukeutunut äidin vaatteisiin

[x] himoinnut työkaveria

[ ] maalannut taulun

[ ] huijannut vakuutusyhtiötä

[x] ratsastanut hevosella

[ ] muuttanut nimeni

[x] ollut savusaunassa

[ ] ollut pienlentokoneessa

[ ] ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä

[ ] sanonut "kippis" indonesiaksi

[x] räjäyttänyt jotakin

Nähtävästi paljon on vielä kokematta... ja tämä kysely oli lauantai-illan ratoksi napattu Tatalta .

2011-08-19T10:34:00.001+03:00

Mitä teillä kierrätetään?

2011-08-18T10:05:00.000+03:00

Minuun iski catering-alalla opiskellessani pieni kipinä kierrättämiseen. Vierailu kaatopaikalla ja siellä ollut luentosarja herättivät ajattelemaan myös kierrättämisen ekologisuutta. Ekologisuuden lisäksi se myös selkeyttää roskiskaapin sisältöä ja mukavoittaa roskien ulosviemistä kun ei tarvitse ihan joka päivä olla juoksemassa ulos viemään roskia. Toimivan järjestelyn kehittely tähän asuntoon on kuitenkin vielä vähän kesken, kun ei valmiina ole mitään kierrätystä helpottavaa järjestelyä, vaan roskakaapissa on paikka vain yhdelle roskapussille.

Kuitenkin erikokoisten ämpäreiden avulla meillä pääsääntöisesti kierrätetään pahvit, metallit (joita kissanruokapurkkien takia tulee yllättävän paljon), biojäte ja paperit omiin astioihinsa. Myös lasipurkit kerätään omaan pussiinsa, jos niitä ilmaantuu, eikä niille keksi muuta käyttöä.

Minusta kuitenkin kierrättäminen on järkevää sekä ekologisuuden, että oman itsensä kannalta. Roskista ei tarvitse joka päivä kantaa ulos, kun sen sisältö on jaettu useaan eri astiaan, jotka ei sitten ihan niin nopeasti täyty. Ja kaupanpäälle luonto tykkää! Ainut, mikä tällä hetkellä harmittaa on se, että kissanhiekka tuottaa meille paljon jätettä, jota ei oikein saa minnekkään suuntaan kierrätettyä. Siihen pitäisi keksiä jotain.

Mutta nyt haastankin kaikki kirjoittamaan kierrätyksen hyödyistä ja kertomaan mitä teillä kierrätetään?

koulumenneisyys

2011-08-18T10:03:00.000+03:00

Menin lukioon, koska en keksinyt parempaakaan. Varmaan aika tuttua monelle lukiolaiselle. Kuka 15 vuotias on oikeasti valmis päättämään, että tuota haluan tehdä loppu elämäni? En minä ainakaan. Minulla kesti 23-vuotiaaksi asti päästä selville siitä, mitä haluan. Enkä vieläkään ole aina täysin varma. Vedin lukion periaatteella "en tätä kuitenkaan tule tarvitsemaan ikinä" ja se kaduttaa. Neljä vuotta käytin elämästäni siihen, että olkaa kohauttamalla kahlasin kurssit läpi juuri ja juuri ajoissa ja kirjoituksiin menin lukematta. Kyllä se todistus oli ihan kohtuullinen, mutta silti tällä hetkellä lukion papereista on minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi lähdenkin arvosanoja korottamaan heti kun vain kykenen ja on aikaa.

Kuva täältä

Lukion jälkeen pidin välivuoden, jonka jälkeen päädyin opiskelemaan Catering-alalle palveluvastaavaksi. Siis minä, joka pelkää asiakaspalvelua ja jonka jokaisessa ammatinvalintatestissä on huutomerkein kielletty asiakaspalvelu ammattialalta. Minä, joka pelkää joka ikistä sosiaalista tilannetta, joka vastaan tulee. No catering-alalla minulla oli edelleen laiskotusmoodi päällä, mutta siellä pärjäsi lukemattakin. Pärjäsin hyvin ja sain hyviä arvosanoja koko sen ajan, mitä sitä kesti.
Suurkeittiössä kaipasin nopeutta ja itsevarmuutta. Kassan käyttö hirvitti. Toisaalta perusruoanvalmistuksen tunnit olivat hauskoja ja opettavaisia. Siellä oli perinteinen kotsantunti-meininki. Kuitenkin puolen vuoden opintojen jälkeen lopetin, sillä asiakaspalvelukeskeisyys pelotti.

Kuva täältä

Puolentoista vuoden välin jälkeen päädyin hakemaan hautausmaan kesätöiden ja tomaattitarhan töiden takia puutarha-alalle opiskelemaan. Koulussa oli alusta alkaen hyvä jengi, mutta opiskelu tuntui turhauttavalle. Työtilanne ärsytti, kun ympärivuotiset paikat ovat vähissä Suomessa. Totesin, että puutarhanhoito on hyvä harrastus, mutta ammattina ei kovinkaan kannattava ja parin kuukauden jälkeen lähdin lätkimään päättäen, että teen mielummin jotain hyödyllistä, kuin opiskelen omasta mielestä hyödyttömän ammatin.

Kuva täältä

Nyt pääsin jälleen kouluun. Koulunkäynnin ohjaajan ammattitutkinto siintää mielessä ja vain puolentoista vuoden päästä! Suurin haaveeni on ollut opiskella sekä lastentarhan opettajaksi, että koulunkäynnin ohjaajaksi. Silloin voisin tehdä töitä lasten kanssa iästä riippumatta, mikä on ollut haaveeni jo kauan, joskin vaihtelevasti. Nyt alkaa olla aika ottaa itseään niskasta kiinni ja tavoitella unelmia. Hyvinhän se alkaa, kun 26. päivä alkaa koulu. Siistiä!

hypehypehype....

2011-08-17T10:33:00.000+03:00

Mä vaan jaksan hypettää noita viileitä ja harmaita päiviä nyt. Energiaa riittää paljon enemmän kuin hellepäivinä! Mä vaan tykkään niin paljon tästä siirtymävaiheesta ja siitä, että iltaisin on jo pimeää. Kohta saa lyhdyt parvekkeelle tuikkimaan valoa ja sisällä polttaa kynttilöitä (kunhan saa viimeisenkin kissan oppimaan, ettei sinne mennä). Niin paljon tunnelmaa latautuu niihin pimeisiin pitkiin iltoihin. Tykkään! Taidankin viikonloppuna houkutella ton ukon pitkälle kävelylle pimeän aikaan. <3 Nyt lähden kuitenkin katsomaan leffaa ja suunnittelemaan syksyä ja sen tuomia mahdollisuuksia. Ehkä myös hieman siivoilemaan ja tietenkin juomaan teetä! Töihin täytyy vasta 1 jälkeen kammeta, joten aikaa riittää ja energiaa siitäkin edestä! Tää taitaa vaan sopia mulle mahdottoman hyvin tää iltapäivävuoro! (ja mikä mukavinta, kun töistä pääsee puoli 7 aikaan, on koko ilta aikaa vain rentoutua ja olla vaan!)

Ensi viikolla täytyy kuitenkin tuohon aamuheräämiseen jo kiinnittää huomiota! Tämän viikon olen antanut itseni nauttia siitä, ettei tarvitse enää herätä 05:00 ja nukkunut joka aamu kahdeksaan asti, mutta ensi viikosta lähtien alan heräämään viimeistään seitsemältä, todennäköisesti jo puoli seitsemältä kun poikaystäväni herää koulupäivää varten. Mutta nyt touhuamaan kaikkea harmaan päivän kunniaksi! (Joo, olen outo :))

Pikku apulainen valkkaamassa elokuvaa <3

pikkuhiljaa paketissa..

2011-08-16T09:58:00.002+03:00

...nimittäin se kesä! Kesä on melko kummallinen aikakausi oikeastaan. Aina sitä odottaa heti tammikuun ensimmäisistä päivistä lähtien. Pakkasessa muistelee kaihoisasti, miten mukavan lämmintä kesällä on, mutta koskaan ei muista, miten KUUMA silloin on. Ainakin minulle käy usein niin, että odotan ja odotan kesää, ja lopulta kun se koittaa, osaan nauttia siitä muutaman hellepäivän ajan, jonka jälkeen alan jo toivomaan viileämpiä ilmoja ja kaipaamaan syksyä. Onhan se tietenkin totta, että kylmyyteen voi varustautua paksulla kasalla vaatteita, mutta miten voit varautua tuskallisen kuumiin helteisiin?

Mä rakastan kesää. Tai ehkä enemmän vielä rakastan sitä odottamista. Odotan sitä innoissani puoli vuotta ja samalla suunnittelen, mitä kaikkea huippua tänä kesänä haluan tehdä. Samalla päätän, niin kuin joka vuosi, että tänä vuonna vietän elämäni parhaan kesän, vaikken koskaan osaa päättää lopulta, oliko se kesä kuitenkaan niin ihmeellinen. Miksi sen ylipäätänsä pitäisi olla?

Tänä vuonna kesä oli hieman erilainen. Olen tehnyt töitä, mutta vapaa-ajan vietin lähinnä kotona avomiehen kanssa. En jaksa, sitä hirveää hypetystä kesästä, jolloin pitäisi KOKOajan juosta jossain. Tai vaihtoehtoisesti sitä jäätävää angstia, jota tulee joka tuutista. Viime kesä oli kavereille omistettu. Se oli täynnä bileitä ja hauskanpitoa. Yöunet olivat päivästä riippumatta 3-4 tuntia, mikä kostautui sairasteluna. Se ei tietenkään minua pidätellyt, vaan angiinan kourissakin lähdin tapaamaan nettituttuja monen sadan kilometrin päähän kotoa ja särkänniemeen riehumaan. Bileitä riitti joka viikonlopulle ja monesti myös kaksi kertaa viikossa. Se oli mun ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) sinkkukesä moniin vuosiin. Varmaan ainut viikonloppu, jolloin en bilettämään lähtenyt, oli silloin kun loppu kesästä kärsin enterorokosta. Silloin kasvotkin olivat sen näköiset, ettei paljon ulkona kehdannut niitä näyttää. Tämän kesän vietinkin sitten tipattomana miltein loppuun asti.

Tänä kesänä turhautti, kun helteet veivät kaikki voimat. Tekemättömyys ärsytti, mutta ei vain jaksanut. Siksi suunnilleen pompin innosta nyt, kun ilmat ovat viilentyneet siihen +20 tietämille. Rakastan, kun vettä sataa ja ukkostaa. Sateen jälkeen ilma on niin ihanan raikasta. Myös kissat raastavat hermojani kesällä, koska haluaisivat ulos joka hetki. Kylmillä ilmoilla ne paljon mielummin pysyy sisällä. Tule jo syksy!

Arkirytmiin totuttelua...

2011-08-12T08:43:00.001+03:00

Ai että osaakin olla luksusta! Vihdoin ja viimein pääsin eroon niistä kituuttavista aamu viiden herätyksistä ja olen niin innoissani! Herään joka tapauksessa aamuisin siinä puoli 7 aikoihin (mikä tuntuu luksuspitkään nukkumiselta kolmen kuukauden viideltä heräämisen jälkeen) ja ehdin aamuisin tekemään kaikkea hyödyllistä. Tavoitteena minulla on että aamuisin ennättäisin tekemään kaikki nämä "pakolliset arkiaskareet" kuten tiskaaminen, siivoilu, pyykinpesu, kuntoilu jne. Se nyt ei tule olemaan suurikaan ongelma kun ennen töiden alkua on aikaa 5-7 tuntia riippuen päivästä ja heräämisajankohdasta.

Illat jääkin sitten rentoutumiselle ja hiljentymiselle. Aika vähänlaisesti käytän tietokonettakaan nykyään, joten melko rento meininki ainakin näin alkuun vaikuttaisi olevan tällä 5h työpäivällä, joka sijoittuu mukavasti tuohon iltapäivään/alkuiltaan. Joskin lisää melskettä ja meininkiä teettää se, että pääsin kuin pääsinkin kouluun ja vuoden päästä jouluna minä olen jo valmis koulunkäynnin ohjaaja! HURJAA! Oon niin innoissani tästä mahdollisuudesta. Kerranki kaikki menee just niin ko pitääkin. Mä niin tykkään. Nyt pitää vaan vetää koulu niin hyvin kuin vain voin läpi. Minulla siis on perjantai-illat ja lauantai-päivät koulua ja muuten sitten etätehtäviä.

Mulla onkin ollut joka kesän alussa ollut tapana vannoa, että vietän elämäni parhaan kesän. Tämä kesä oli hieman vaisu, joskin hyvä vaan, että vähä ottaa rauhallisemmin välillä. Mutta miten olis jos nyt vietettäiski maailman paras SYKSY! Niinpä. Pikkuhiljaa se syksy sieltä hilpasee tänne päin myös ja henkilökohtaisesti mä en usko, että ne huhut helteiden jatkumisesta lokakuuhun asti pitäis paikkaansa. Onhan se totta, että Suomen ilmasto on vähä mitä on, mut ei kait sentää noin paljoo! Mä toivotan ainaki syksyn jo erittäin tervetulleeksi tänne. Mukava vaan kun saa kaivaa vähän enemmän vaatetta päälle. Ja ulkona tuoksuukin jo ihan syksylle! Liekkö se tuo kirpeän viileä ilma, joka aamulenkillä kasvoille paistoi. Mutta, joka tapauksessa, Maailman parasta syksyä kaikille!

(Kuvissa palataan vielä fiilistelemään kesän lämpöä ja aurinkoa.)

35 niksiä oppimiseen

2011-08-11T08:00:00.003+03:00

Bongasin nämä niksit terveydenhoitajan huoneen seinältä ja halusin jakaa nämä myös blogissani, joten tässä ne tulee. Aloittakaahan uusi kouluvuosi innokkaasti ja reippaasti, niin hyvä tulee.

Varaa aikaa. Älä kahmi liikaa kursseja tai luentoja.
Mieti, mikä on tärkeää. Kaikkea ei voi oppia ulkoa.
Mieti, millainen oppija olet.
Jos kirjaimet tai rivit hyppivät, kokeile tekstin lukemista värillisen kalvon läpi tai seuraa rivejä viivoittimella
Aloita uuden asian muistiinpanot uudelta sivulta ja tee vihkoon sisällysluettelo.
Jos on vaikea keskittyä kuuntelemaan ja lukemaan kalvoja, keskity kuunteluun ja tarkista muistiinpanot kavereilta. Voit myös kertoa opettajalle ongelmasta.
Hanki lukemista, johon ei liity suorittamista.

Kuva täältä

Kuuntele äänikirjoja ja satuja. Kuuntele vieraskielinen satu ensin ilman kirjaa ja sitten kirjan kanssa. Hyvä aika tähän on illalla nukkumaan ruvetessa.
Kuulon avulla jäsentäminen. Lue tehtävä tai teksti ääneen. Pyydä toista kyselemään.
Näkömuistilla oppija: käytä värikyniä, numeroi, tee miellekartta, käytä värillisiä tarralappuja.
Jos ympäröivät asiat häiritsee kuuntelua, sulje silmät.
Liikkumalla oppija: hypi narua, pumppaa salilla ja toista opeteltavaa asiaa.
Jos puuhailu auttaa keskittymään, piirtele. Se ei häiritse muita.

Kuva täältä

Aloita kokeisiin valmistautuminen ajoissa. Käsittele yksi asiakokonaisuus päivässä.
Valitse kirjatenttien sijaan essee-tehtäviä.
Tee koealueesta tiivistelmä, tukisanalista tai miellekartta.
Koetilanteessa alleviivaa mitä kysytään. Numeroi osatehtävät.
Lue koepaperi kokonaan läpi. Tee ensin tehtävät, jotka osaat varmasti. Pyydä apupaperi.
Jos aineesi ovat lyhyitä, harjoittele kuvailevia sanoja. Vieraissa kielissä opettele adjektiiveja.
Suunnittele teksti apusanalistalla, jotta essee tai tarina ei jää kesken

Kuva täältä

Uusi kieli? Kuuntele, vaikka et ymmärtäisi sitä.
Lue ääneen paljon.
Toista sanoja ja lauseita telkkarista. Matki äänenpainoja.
Puhu ääneen, kerro mielessäsi mitä teet. Muistele sanoja.
Lue sanakokeen sanat ääneen. Toisena päivänä harjoittele kirjoittamista.
Lajittele opittavat asiat lokeroihin.
Tee itsellesi pieniä tavoitteita. Esimerkiksi kolmen uuden sanan oppiminen bussimatkan aikana.
Leikkaa kirjaimia ja harjoittele niillä. Voit myös tehdä muistipelin ja pelata sitä.
Keksi muistisääntöjä.
Opi tietokoneen oikolukuohjelmalla.
Innosta kaveri oppimaan kanssasi.
Älä panikoi vieraskielisen tenttikirjan kanssa. Jokaista sanaa ei tarvitse ymmärtää.
Etsi saman aiheen suomenkielistä materiaalia (Jos asia on vaikea.) Keskustele kirjan aiheesta.

Kuva täältä

ÄLÄ LUOVUTA

mustikkasoopaa...

2011-08-06T14:54:00.000+03:00

Uu jeah. Tulipahan tuossa äsken hyvä idea lähteä hankkimaan "luonnon oma karkkipussi" joutessani. En kehdannut koko päivää sisällä öllöttää vaikka vettä satoikin puolet ajasta vaan kipitin lähimetsään pussi mukanani kattomaan, josko löytys marjoja. Vähänlaisestihan niitä oli mutta aikani tarvottua löyty kuin löytyikin kohtuullisen hyvä paikka ja keräilinkin puolisen litraa mustikoita ja puolukoita. Hassua, miten sitä ei oikein osaa enää olla missään hiljaa yksin. Nytkin piti napata korville napit ja äänikirja pauhaamaan niistä. Pitänee ottaa tavoitteeksi rauhoittua itsekseen joka päivä esim. 15min ihan hiljaa. Oppia kuuntelemaan itseään.

Lisäksi tänään olisi tarkoitus siivota vaatekaapit ja keittiön kaappeja vähän järkevämpään järjestykseen ja viedä ylimääräisiä tavaroita varastoon. Siinäpä onkin hommaa enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi jos tiskaisi ja leipoisi jotain hyvää. Tällainenko se nyt onkin se mun ihana ja rentouttava viikonloppu!?! :D

Koodia murtamassa...

2011-08-06T10:25:00.001+03:00

Vietin pari viikkoa sitten työpaikallani viikon mysteerien ja koodien keskellä. Selvitin nimittäin yhdessä Robert Langdonin kanssa koodia... Da Vinci -koodia.

Tarina alkaa Louvren museosta, Pariisista. Kuva täältä

Teos oli ainakin äänikirjan muodossa mukaansa tempaava ja jännittävä taidonnäyte Dan Brownilta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sattuu, kun kiireen vilkkaa ratkaistaan Ranskassa ja myös Englannissa koodia, jonka avulla on tarkoitus löytää myyttinen pyhä Graal.
Lopulta paljastuu salaisuuksia enemmän kuin arvaakaan ja ihmeellisiäkin sellaisia, mutta niiden löytämisellä on kiire. Kintereillä kun on Pariisin poliisivoimat sekä ahne "opettaja" apureineen.

Suosittelen kyllä tätä kirjaa kaikille, jotka pitävät mysteereistä ja siitä, että nykyisiä mielipiteitä horjutetaan ja tuodaan täysin uudenlaisia näkökulmia asioihin. Varoitan kuitenkin, että tämä kirja saattaa saada sinut vielä ajattelemaan!

Pisteet: 9/10

Yksin...

2011-08-05T14:45:00.001+03:00

Tämän viikonlopun vietän yksin kissojen kanssa. (Ja tietenkin uuden taulu-tv:n). Tänä viikonloppuna ajattelin rentoutua ja nauttia hiljaisuudesta ja yksinolosta täysin. Esimerkiksi:

lukea kirjoja(joita on luettavana hurja kasa ja tekisi mieli aloittaa jokaista!)
kuunnella äänikirjaa
katsoa elokuvia (sellaisia ällölällyjä joita miehet ei kuitenkaan jaksaisi katsoa)
leipoa jotain hyvää itselleni
hoitaa kissoja
rentoutua ja NUKKUA

Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua myös kaikille muille!

Heinäkuun hemmottelut...

2011-08-01T14:44:00.000+03:00

Eli tässä juttusarjassa käsittelen edellisen kuukauden lempiasioita vaihtelevasti ja pysyvästi. Pysyvinä elementteinä on kuukauden biisi, kirja ja leffa. Lisäksi tulee aina 1 vaihteleva lemppariasia. Tällä kertaa se on kuukauden lempijuoma. Tästä se lähtee:

Heinäkuun biisi:

-rentoa fiilistä ja hyvää mieltä, kesäistä jamittelua.

Heinäkuun kirja:

Kuva täältä

- En ennen tykännyt tästä kirjasta. En koskaan ylipäätänsä jaksanut lukea 30 sivua pidemmälle, ennen kuin kyllästys voitti. Nyt kuitenkin tein poikkeuksen ja otin tämän töihin mukaan ÄÄNIKIRJANA. Ja tykkäsin todella paljon. Kirja oli mahtava ja jännittävä. Oli hauskaa lipua fantasiamaailmassa päivästä toiseen töissä. Työt sujuivat kuin itsestään. Suosittelen lämpimästi! (Mutta koko tarinan kuulemisen jälkeen, tykkäsin LotR-elokuvista 100 kertaa vähemmän kuin aiemmin. Joskin en suuri fani ollut alkujaankaan. Kirja siis rokkaa!)

Heinäkuun leffa:

-Yksi suosikeista ollut jo pitkään. Ja tykkäsin edelleen, vaikka Da Vinci koodin kuuntelin myöskin äänikirjana. Hyvin tehty elokuva, jännitys pysyy mukana koko elokuvan ajan ja nerokas tarina vie mennessään. Saa miettimään voisiki kaikki olla oikeastikin noin?

Heinäkuun juoma:

Kuva täältä

-Funlight Granaattiomena-mansikka. Funlightin paras mehu. Makea, mutta ei liian. Sopii täydellisesti kivennäisveden kanssa kimppaan. Tykkään paljon.

Viimehetkien kesävinkki

2011-07-27T15:34:00.001+03:00

Kesä alkaa kohta puoleen kääntyä syksyyn, mutta halusin vielä jakaa teille tämän kesän lempijuomani. Tätä kesää vietin siis tipattomana tuohon viime lauantaihin asti (jolloin itseltäni hieman pilke silmäkulmassa, alkoi "syksy") Mutta tämän juoman kanssa olen pärjännyt monet helteiset päivät. Juoma on yksinkertainen ja kevyt:

Lasillinen kivennäisvettä

Mehutiivistettä maun mukaan (itse käytän todella vähän ja kuvassa näkyvä mehu on kirinyt voittajamauksi raikkautensa vuoksi.)

ja viimeistele juoma jääpaloilla. Edullista, yksinkertaista ja hampaat tykkää edes pikkuisen parempaa kuin että joisi pelkkää limpparia. Tykkään!

(Toinen suosikki on tietenkin ollut perinteinen jäävesi, kun en kivennäisvettä tykkää paljaaltaan juoda.)

Paluu arkeen...

2011-07-25T15:32:00.001+03:00

Mikä on varma arkeen palaamisen merkki syksyn tullen? No tietenkin se, kun lapsilla alkaa taas koulutyö ja sitä edeltävä hullunmylly kun kauppoihin alkaa virtaamaan erinäisiä koulureppu-, penali- tai muita koulutarvikkeita tarvitsevia lapsia vanhempineen. Itselle kuitenkin se on joka syksyinen lukuvuosikalenterin ostaminen. Joka vuosi vannon, että nyt opettelen käyttämään kalenteria, mutta koskaan... KOSKAAN en ole siinä onnistunut. Josko tänä vuonna sitten? Mutta kuten tiedätte, rakastan ylikaiken kaikkea suunnittelua, aikataulutusta ja muistiin merkitsemistä. Luulisi siis, että kalenterin käyttö olisi välttämätöntä minulle. Mutta ei vaan ole.

Kalenterini ja työpäivää virkistävä äänikirja.

Tänä vuona ostin itselleni tuunattavan version kalenterista. Etukannen kuvan saa helposti vaihdettua. Nappaa vain edellisen kuvan muovitaskustaan pois ja voi laittaa uuden, omanlaiseksi tuunatun tilalle. Enhän minä tiedä mihin minä tällaista ylellisyyttä vielä tarvitsisin, kun en edes koulua aloita vielä tänä syksynä vaan lykkään aloittamista vuodella eteenpäin.

Minulle syksyn arki tuo muutakin elämääni takaisin mukanaan ja sen kauan kaipaamani selkeän rytmin. Esimerkiksi jumppatunnit alkavat syksyllä taas pyörimään ja ehkä päätän aloittaa uuden harrastuksenkin. Olen tässä pohdiskellut uusien harrastuksien mahdollisuuksia, mutta on niin paljon jota haluaisin kokeilla ja harrastaa! (kahvakuulailu, kuntonyrkkeily, kielten opiskelu, jooga...)

Mutta vielä pitäisi minunkin jaksaa pari viikkoa tätä sadistista 05:00 heräämistä, ennen kuin pääsen itselleni loistavasti sopivaan rytmiin, jolloin työt alkavat joskus iltapäivän puolella. Ehkä silloin saadaan jopa toinen tietokone siirrettyä pois ja olohuoneesta tilavampi. Kenties! No mutta ainakin saadaan minusta virkeämpi ja lisää jaksamista harrastuksiin ja muun elämän parantamiseen. Kyllä sitä tästä vielä jotain saadaan aikaiseksi. Sano minun sanoneen.

Arjen plussat:

säännöllinen rytmi
tv-ohjelmat
tavallinen arkiruoka (jota kesähelteillä ei jaksa mitenkään päin valmistaa)
liikkuminen

jos metsäään haluat mennä nyt..... (muista ohvi!)

2011-07-16T19:23:00.000+03:00

Huhhei! Enpä muistanutkaan miten verenhimoisia ystävämme hyttyset on. Oli meinaan aika sankka joukko ympärillä kun lähdettiin mustikoita poimimaan (ja tietenkin ilman hyttyskarkoitteita...) Mutta yllättävän mukava extempore-mustikkareissu oli, vaikka mustikoita aika vähänlaisesti olikin. Saatiin kuitenkin vähän reilu litra niitä kerättyä ja pakastinkin niistä suurimman osan 1dl:n pakkauksissa. Ovat nimittäin käteviä, kun aamupuuroon haluaa vähän uutta makua. Oma suosikkini on kyllä vadelmat puurossa, joten niitäkin pitää lähteä varmaan torilta tai jostain metsästämään. Niitä kun ei viitsi ostaa ulkomaalaisena pakasteenakaan, kun pitäisi keittää ensin. Loput kuitenkin mustikkasaaliista käytin sitten hyvään tarkoitukseen ja tein mustikkapiirakan. Toivottavasti on hyvää!

Kuva täältä

Kelistä sen verran, että tänään on ollut verraton keli! Aamulla 5 aikaan jolloin yleensä on tosi valoisaa ja kirkasta, oli nyt tosi pimeää ja vesisade ropisi ikkunaan. Ihanaa! Meinasin jäädä hereille ihan vain siitä ilosta, että olisin saanut kuunnella sateenropinaa (tai jotain kivaa ja rauhallista musiikkia). Poltella kynttilöitä ja rentoutua yksinään. Kuitenkin viikonloppuaamun viehätys vei voiton ja painuin vielä pariksi tunniksi peiton alle jatkamaan unia.

Sadepäivän illanviettotapa ;D

Nyt on kuitenkin taas miltein samanlainen keli ja ah, minä niin tykkään! Helteistä sain jo tarpeekseni, kun silloin ei jaksanut tehdä mitään. Nyt jaksaa! Jaksaa vaikka kuinka. Käytiin vetämässä tehokas salitreeni, jossa hiki virtasi koko ajan. Yksi uusi ja tehokas liikekkin kokeiltiin ja hyväksi todettiin! Pitäisi lopullinen saliohjelma kuitenkin saada kasaan. Käveltiin pidempää reittiä kotiin ja tosiaan käytiin siellä metsässä rämpimässä. Kohta aion vielä painua kuumaan kylpyyn rentoutumaan ja katsoa ehkä jonkun leffan ja tietenkin herkuttelen piirakalla. Huomenna sitten lähdetään aamulla aikaisin ajelemaan kohti Kajaania. Päästään moikkaamaan pikkuveljeäni, joka maanantaina aloitti varusmiespalveluksen. Toivotaan, että mukavaa on ollut ja pärjää hyvin! Tuntui jännittävän aika paljon sinne menoa.

Kesävinkki

2011-07-15T11:32:00.001+03:00

Pidän siitä, että kesällä voi rentoutua, eikä tarvitse ajatella liikoja. Sen vuoksi kesäisin kirjavalintanikin yleensä on sellaisia, ettei tarvitse ajatella yhtään mitään. Monesti ostelen divareista tai muista kierrätyspaikoista Harlequin-kirjapokkareita, jotka ovat yllättävän viihdyttäviä, ah niin romanttisia ja etenkin sitä, ettei tarvitse ajatella! Ja näitä löytyy erilaisia PALJON sillä uusia kirjoja tulee monia kuukaudessa ja vanhoja saa divareista 50 sentin hinnoista pariin euroon riippuen kirjan koosta ja kunnosta. Eikä tarvitse ajatella, joten rentoutuminen on taattu. Yleensä kuitenkin kirjan juoni vetää mukanaan ja vaikka tietääkin, että kyllä ihmiset toisensa saavat niin silti jännittää. Ehkä ei kannattaisi tunnustaa sitä, että tätä "laatukirjallisuutta" nauttii, mutta minä tykkään! Ja jos haluaa treenata vieraita kieliä, kirjoja löytyy ainakin ruotsin- ja englanninkielisenä myös. Ja varmasti monella muullakin kielellä!

Kuva täältä

vihdoin sadetta...

2011-07-12T17:53:00.000+03:00

On tuo sade kummallinen asia. Virkistää pitkän hellejakson jälkeen ja se oli ah, niin toivottu. Mutta en mä toivonut sitä vettä litrakaupalla työpaikkani lattialle! Ja sitten heiluu lattiakuivain kun joukolla yritettiin kuivata lattiaa, jonne lattiakaivosta hienossa kaaressa pulppusi sadevedet.

No mutta kotiin selvittiin vähän normaalia myöhemmin, mutta sadekeli (ja koko päivän seisominen) vie voimia, eikä millään jaksa lähteä ulos, tai tehdä mitään kummempaa, Mutta kaamea fiilistelyvimma nousee päälle. Yritän keksiä jotain hyviä fiilistelyleffoja, mutta en keksi mitään leffaa, joka saisi herkistymään oikein kunnolla. Kylvyssä otin vähän esimakua rennolle illalle ja vietinkin melkein tunnin lilluen mukavan lämpimässä vedessä lukien rakkauspokkaria. Pitkästä aikaa kelpasi keittää myös teetä tänään. Enää tarvitsisi miettiä mitä söisi tänään ja ehkä se leffa. Mukavia nämä rennot ja sateiset illat, kun voi hyvällä omatunnolla nauttia omasta, avokin ja kissojen seurasta. Love <3

Näillä vinkeillä alkuun blogaamisessa.

2011-07-11T07:53:00.000+03:00

Lueskellessani vanhoja Kg -lehtiä eteeni sattui juttu bloggaamisesta ja oman blogin perustamisesta. Vinkit olivat mielestäni varsin toimivat ja halusin jakaa ne myös täällä, omien kommenttejeni ja mielipiteideni kanssa tottakai. Toivottavasti näistä vinkeistä tulee olemaan muillekin blogin pitäjille hyviä neuvoja, vaikka osa onkin melko itsestäänselvyyksiä. Näillä vinkeillä kuitenkin jokainen saa aluille blogin.

Valitse blogipalvelu, joka palvelee juuri sinun tarpeitasi.
(Itse pidän yleisistä blogipalveluista eniten bloggerista, mutta esimerkiksi valmiita sivupohjia on enemmän vuodatukseen tarjolla.)

Hanki lukijoita blogillesi.
(Joskin omasta mielestäni, ei blogi tarvitse välttämättä paljoa lukijoita ollakseen hyvä. Jos itsellesi sillä ei ole väliä, paljonko lukijoita blogillasi on, ei niitä välttämättä tarvitse hankkia mitenkään erityisesti. Myös itselle kirjoittaminen on rentouttavaa ja jälkeenpäin on kiva palata "vanhoihin hyviin aikoihin". Varoituksena vain niitä saattaa ruveta kaipaamaan enemmän ja vähemmän. Lukijoita voi kuitenkin hankkia blogilistan avulla, mainostamalla blogiaan keskustelupalstoilla ja kommentoimalla ja lukemalla aktiivisesti muiden blogeja.

Nimellä vai nimimerkillä?
Kuvalla vai ilman? Omasta mielestäni omalla nimellään esiintyvät henkilöt ovat blogissaan mielenkiintoisempia ja uskottavampia. Se ei kuitenkaan ole kynnyskysymys siihen, onko blogi hyvä vai ei.

Kirjoita blogiisi säännöllisesti.
Säännöllisyys on kyllä tärkeää. Mielenkiinto loppuu blogin seuraamiseen nopeasti, jos päivitystahti on kerran kuukaudessa.

Vältä kilometripostauksia.
Ja varsinkin ilman kuvia! Pitkä postaus, jossa ei ole kuvia jäsentämässä tekstiä on puuduttavaa lukea ruudulta.

Ole vilpitön.
Teeskentely näkyy nopeasti blogin kirjoittajasta ja tyylistä. Aito ihminen on mielenkiintoinen ja helposti lähestyttävä. Maanläheisyys tuo blogin kirjoittajan samalle tasolle lukijoidensa kanssa.

Mieti, kerro, oivalla.
Pohdi avoimesti asioita ja perehdy siihen mitä kerrot. Kerro sinulle mielenkiintoisista asioista äläkä tee väkisin asioita jotka eivät kiinnosta. Älä siis rupea väkisin luomaan muotiblogia jos muoti ei sinua kiinnosta vaan tee blogi itseäsi kiinnostavasta aiheesta. Tai omasta elämästäsi.

Linkitä kiinnostaviin blogeihin.
Toisen ilo, ei ole sinulta pois ja silloin myös sinulle tehdään helposti samoin. Herätä keskustelua linkittämällä omia tekstejäsi toisten teksteihin. Kuulu blogiyhteisöön ja tee itsesi huomatuksi, hyvällä tavalla. Juttele, kommentoi ja ole läsnä.

Osu nettihakuihin.
Blogitekstien otsikointi on tärkeää tässä. Liity blogilistaan ja lisää blogiasi kuvaavat sanat hakusanoihin.

Vastaa kommentteihin.
On ystävällistä vastata jos toinen kommentoi. Blogissa myös vieraillaan helposti jos kirjoittaja vastaa ystävällisesti, eikä vaikuta nokka pystyssä kulkevalta nirppanokalta. Muista myös kiittäminen! Älä provosoidu negatiivisista kommenteista.

Muista rajat!
Kaikki ystäväsi, tuttavasi ja kummin kaimasi eivät halua blogiisi, joten mieti tarkkaan mistä kirjoitat. Muutenkin mieti mitä julkaiset ja kysy luvat kuvien tai nimien julkaisuun tarpeen mukaan.

(Vinkit julkaistu Kg (3/2011) perässä omat kommenttini, joissa myös pieniä mietteitä ko. lehtiartikkelista)

Kiitollisuutta

2011-07-09T08:27:00.000+03:00

Jukka Poika on vaan niin hyvä! Viime kesänä tutustuin Jukka Pojan musiikkiin pikkuveljeni kautta ja siitä lähtien sitä on kuunneltukkin kovin paljon. Monet kaverini ei niinkään lämpeä Jukka Pojalle, mutta mukaansatempaavilla kappaleillaan minun sydän on viety. Uutta levyä odotellessa.

Opiskeluonkelmia...

2011-07-05T16:08:00.000+03:00

Perhana! Savonia ammattikorkeakoulu muistikin minua "sinut on hyväksytty..." -lapulla, vaikka odotin koko ajan sitä negatiivisempaa uutista. Olin sitten ehtinyt jo sopimaan seuraavaksi vuodeksi eteenpäin työhommat, joita en viitsi enää perua, joten olen kahden vaiheilla: Hyväksyäkkö opiskelupaikka ja suorittaa vähäisiä opintoja töiden ohessa nostamatta opintotukea, vai hyväksyäkkö opiskelupaikka ja lykätä aloittamista vuodella. Siinäpä sitä riittääkin pohtimista.

Elintapabarometri kesäkuu 2011

2011-07-04T07:28:00.001+03:00

Päätin tässä joku aika sitten ruveta tarkkailemaan hieman elämääni ja sen laatua elintapabarometrin avulla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että aion arvioida elämäni osa-alueita neljä kertaa vuodessa ja sen jälkeen asetan itselleni tavoitteita seuraavaa arviointiajankohtaa varten ja katsoa paraneeko elintapani ja elämänlaatuni. Osa-alueet joita itse barometrissani aion käsitellä ovat: laihdutus- ja painonhallinta, ravinto, liikkuminen, yleinen fiilis, terveys, lepo ja aktiivisuus, sosiaalinen elämä ja muut asiat. Arviointipäiviäni ovat kesäkuun viimeinen, syyskuun viimeinen, joulukuun viimeinen ja maaliskuun viimeinen päivä tai siinä paikkeilla, jos juuri sinä päivänä ei pysty sitä tekemään. Ensimmäisen arvioni tein 2.7. 2011 ja tässä se on:

Laihdutus ja painonhallinta: Asia on vähän jäissä, mutta paino pysyy samassa eikä lähde myöskään nousemaan. Olen melkolailla tyytyväinen painooni tällä hetkellä, vaikken päässytkään siihen tavoittelemaani kesäkuntoon. Hitaasti hyvä tulee kuitenkin.Täydellisen kesäkunnon tarve on tyyntynyt. Olen kuitenkin tyytyväinen tällä hetkellä. (8)

Ravinto: Kesällä luulisi terveellisen syömisen olevan helpompaa, mutta ei. Repsahduksia tapahtuu enemmän kuin laki sallii. Ehkä suurimmilta osin siksi, että lämmintä ruokaa ei tee mieli tehdä läheskään yhtä usein kuin talvella ja sitten menee mussuttamiseksi koko elämä. Paino ei kuitenkaan nouse, joten olen siltä osin tyytyväinen. Mutta kasviksien määrää pitäisi nostaa, samoin kuin karkkien ja herkkujen määrää laskea. Herkkupäivä voisi olla ratkaisu. (6)

Liikkuminen: Salilla käynti jäätää kesällä; on kuuma, ei jaksa, väsyttää. Aamuherätykset vievät motivaatiota iltaharjoittelulta, koska tarve päästä ajoissa nukkumaan on suuri. Minä kun olen maailman huonoin aamuherääjä, jos en saa tarpeeksi nukuttua. Syksyn ja sen tuoman tietyn rytmin tullessa uskon asioiden helpottuvan suuresti. Tennistä täytyisi myös käydä useammin lätkimässä. Ei lajia opi kotona istumassa. Joskin tilannetta vähän helpottaa se, että teen 8h pv kohtuu raskasta työtä, josta saan hyötyliikuntaa edes joka päivä. (7)

Yleinen fiilis: Vähän turhautunut juuri noiden aamuheräämisien takia. Ikinä ei ehdi tekemään mitään. Elämä on kuitenkin mukavaa ja uusi kissavauva tuo iloa arkeen joka päivä. (8)

Terveys: Voin kaikenkaikkiaan hyvin. Minulla ei ole suurempia ongelmia ollut sairastelujen kanssa tänä kesänä, jos ei silloin tällöin iskevää päänsärkyä lasketa mukaan ja mikä parasta kymmenen (10!) vuoden jälkeen hampaani on vihdoin taas kunnossa ja paikattu, sekä hammaslääkärikammo voitettu! (ja samalla elämäni ensimmäinen uudenvuoden lupaus on lunastettu) (10)

Penispilvi!

Lepo ja aktiivisuus: Nukun hyvin ja sikeästi. Toivoisin, että voisin nukkua vähän enemmän, mutta nämä 7-8 tunnin yöunet ovat kuitenkin luksusta viimekesäisiin 3-4 tunnin yöuniin, joiden takia sairastelin kesällä koko ajan ja nukahtelin rattiin. Ei terveellistä. Päivät olen suhteellisen virkeä, mutta aamuisin on ikävää vääntäytyä sängystä ylös. (9)

Jota joku alkoi nakertaa...

Sosiaalinen elämä: Pari kaveria kokee olevansa eri aallon pituuksilla kanssani nykyään, kun aloin seurustelemaan ja eivät halua nähdä minua enää niin usein kuin ennen. Lisäksi sosiaalista elämääni vähentää päätös pitää kesä tipattomana, mutta viihdyn kotona ja omissa oloissani ja kavereita voin nähdä silloin kuin siltä tuntuu, mutta nyt tuntuu paremmalta pitää vähän etäisyyttä heihin. Töiden ulkopuolinen sosiaalinen elämä on siis tällä hetkellä keskittynyt lähinnä tietokoneeseen. (8)

ja synkäkshän se sitten veti..

Muut asiat: Työpaikan varmistuminen ensi lukuvuodeksi ja hyvään aikaan päivästä sijoittuva vuoro saa minut odottamaan innolla syksyä. Myös viileät ilmat saavat minulta pisteet puolelleen! Ja syksyn tunnelmointi. Mitä voi tyttö vielä toivoa? Kotona menee kivasti ja ollaan kesäkuun aikana hankittu grilli, leivänpaahdin ja pakastin. Koko ajan karttuu meidän yhteisen kodin asiat ja tavarat. Tykkään! (9)

Keskiarvo: n.8

Tavoitteet seuraavalle välille:
-herkkupäivä 2krt/kk
-kasviksien syömisen lisääminen (jokapäivä jotain)
-liikuntaa vähintään 3krt/vko
-kuntosaliohjelman tekeminen ja noudattaminen

(valokuvat ovat huvin vuoksi kuvailtuja pilviä juhannuspäiväiseltä Oulun reissulta (haettiin pakastin))

mökkihöperyyttä...

2011-07-03T18:15:00.001+03:00

Uu jeah! Nyt on sitten kesän ensimmäinen mökkiviikonloppu takana ja mukavaa oli. Rentouttavaa ja hauskaa. Mökillä tehtiin tietenkin kaikkea mitä mökkeilyyn kuuluukin:

Heitettiin talviturkki (ja pärskittiin sitten järvessä koko alkukesän tarpeiden verran.
Säikähdettiin ahventa, joka syöksyi hurjaa vauhtia kohti mun jalkoja vedessä kahlaillessa
Soudeltiin

Grillattiin

Saunottiin
Rentouduttiin ja ratkottiin ristisanatehtäviä (lasten tietenkin, eihän ne muuten olisi ollut rentouttavia)
Pelailtiin ulkona ja sisällä
Vietettiin laatuaikaa kahdestaan
Annettiin huomiota perheen uusimmalle tulokkaalle toisten ollessa etelänlomalla vanhempieni luona (oikealla seikkailulomalla kun pihassa on pyörinyt myös supikoira..)

Nautittiin kesästä ja aurinkoisesta säästä!

Hyvää kesää myös muillekin ja mökkeilkää ja nauttikaa rauhasta, myös ilman tietokoneita!

Ps. emme suosittele pakkaamaan grillaamatta jääneitä varraslihoja folioon ja kypsentämään niitä kiukaalla. Maku ei ole hyvä ja rakenne jää ällöttäväksi. Mutta tulipahan kokeiltua. (edes kissalle ei kelvannut)

blogeja blogien perään...

2011-07-01T10:00:00.001+03:00

Millainen on hyvä blogi? Tätä pohdin, kun omaa blogiani päivittelin nykyiseen olomuotoonsa ja päädyin siihen päätökseen, että jatkan tätä harrastustani. En niinkää muiden tai lukija-määrien saavuttamista tähden, vaan sitä varten, että minulla on ollut mahdottoman mukavaa ja hyvä mieli lueskella muutaman vuoden takaisia kirjoituksiani aina välillä. Uppoutua sen ajan muistoihin ja tunteisiin. Päiväkirjan pitäjäksi minusta ei koskaan ole ollut. Blogiin on paljon helpompi kirjoittaa. Ja lähinnä päiväkirjana tämä saakin toimia minulla.

Tällainen tulee siis olemaan blogini ja tätä toivon myös lukemiltani blogeilta:

Elävää elämää kuvaava, ei pelkästään muotia tai vaatteita vaan ihminen sieltä vaatteiden (tai muun aiheen takaa)
Riittävästi kuvia, jotka jäsentävät tekstiä ja tuovat blogiin väriä ja tunnetta.
Spontaanius, kaiken ei tarvitse olla ennalta suunniteltua ja kymmeneen kertaan kirjoitettua.
Tunteet ja niiden näyttäminen. On varsin tylsää lukea blogia, jonka kirjoittaja vaikuttaa kylmältä ja tunteettomalta.
Jouheva ja etenevä kirjoitustyyli, jossa ei jäädä samaa asiaa jankkaamaan sadan postauksen ja myöskään kilometrin mittaisen postauksen ajaksi.

Minun blogistani ei siis tule jatkossakaan mitään muotiblogia tai mitään muutakaan tiettyyn aihealueeseen liittyvää. Se on täyttä sekalaista soopaa, mutta minä pidän siitä. Pääsen purkamaan ajatukseni mistä tahansa aiheesta, eikä tarvitse miettiä "sopiikohan tämä blogiini", koska kaikki sopii. Suunnitelmallisuutta näkyy vähän blogissani. Siis minulle, ei muille, mutta se suotakoon, koska rakastan suunnittelua. Tämä jatkuu edelleen minun näköisenäni.

Loppuun listasin top10 -blogini, jotka päätyvät myös oikealla olevaan listaan (+yksi joulublogi ekstrana)

Wild hearts can't be broken, aina piristävä blogi ja kirjoittaja niin mieleenpainuva persoona. Positiivinen ja iloinen blogi saa kenet tahansa iloiseksi.
MouMou, Monipuolinen blogi, josta löytyy aina uutta luettavaa. Kissafanius tietty iso plussa!
Kotoisaa arkea, Rehellinen kuvaus perheellisen elämästä kaikkine tunteineen. Hyviä ideoita!
Focus on Fashion, yksinkertaisesti söppänä ja rento. Ja Matti ja Teppo tietty taas tuo plussat kotiin!
Metallisydän, ainut blogi listallani, jota kirjoittaa mies. Selkeä ja kiinnostava kirjoitustyyli. Miehiseen tyyliin yksinkertainen ilman turhia vouhotuksia, mutta silti mielenkiintoinen. Blogin aihe kiinnostava ja sekoitettu jouhevasti omaan elämään.
Isona minusta tulee kehonrakentaja, jälleen kehonrakennukseen pääasiassa keskittyvä blogi. Kiinnostava ja innostava blogi. Motivoi myös lukijaansa liikkumaan ja nostamaan sitä punttia.
Lukemattomien tarinoiden huvila, uusi tuttavuus, mutta luin kerralta blogin alusta tähän päivään saakka. Erilainen blogi hyvällä tavalla.
En vaan osaa, elävää elämää sarjakuvin.
Musta hevonen -sarjakuva, oivaltavia sarjakuvia, Heppa on iha huippu!
mummo, Mummo nyt on vaan niin.... mummo! Kuka nyt ei mummoista tykkäis?

+ekstrana oli KuusiÄssää joulublogi, joka siis kertoo lapsiperheen valmistautumisesta jouluun, sisältää ihania ideoita ja niin paljon sitä jouluntaikaa. Se vaan virittää joka syksy joulutunnelmaan yhä uudestaan.

tulevaisuushuolia...

2011-02-06T17:45:00.000+02:00

Kuka mä oon, ja mitä musta tulee? Olis pikkuhiljaa aikaa oppia tuntemaan itsensä paremmin. Mitä mä haluan tehdä tulevaisuudessa työkseni? Aika vaan kuluu ja lähemmäs ja lähemmäs tulee aika, jolloin pitäisi taas yhteishaussa tietää minne hakee ja etenkin missä järjestyksessä. Mutta mistä minä voisin tietää MITÄ minä oikein haluan?

Minulla on niin miljoonittain eri "haaveammatteja" mutta mikä minusta sitten OIKEASTI tulee isona? Minä olen hyvä työskentelemään lasten kanssa. Viihdyn siinä hommassa ja tykkään lapsista ja lapset yleensä tykkää minusta. Mutta haluanko minä oikeasti sitä? Mitä jos sen alan valitessani valitsenkin väärin ja joku toinen ala olisikin mielekkäämpi? Kyllä tiedän, että voin hakea myöhemminkin muille aloille, mutta en haluaisi tuhlata taas uusia vuosia sen takia, ettei sopivaa opiskelúpaikkaa löydy. Ja olen kyllästynyt vaihtamaan koulua, selittämään vanhemmille ja kaikille muille, miksi juuri tämä ala ei ole minua varten. Ja kaikille olen hehkuttanut sitä, että lapsityö on mun juttu. Mutta jos se ei ookkaan? Jos kyllästyn niin mihin voin sitten vedota koulusta erotessa? En yhtään mihinkään. Ja olisi pakko käydä koulu loppuun, vaikkei kiinnostaisikaan.
Toisaalta mua on vahvasti kiehtonut sisustussuunnittelijan ammatti, tai sitten sisustajan. Mutta en tiedä miten pärjäisin alalla kun en osaa piirtää. Totta kai siinä kehittyy ja tietokoneella tehdään suurin osa hommista. Mutta onko minusta siihen, onko minulla tarpeeksi taiteellista silmää sille?

Tai sitten se monen vuoden takainen haave ravitseusterapeutin hommista. Mutta millä ilveellä saisin sen vajaa 600 sivua käsittävän opuksen tiedot päähäni painumaan? Ja opiskella vielä täydellä teholla yliopistossa, ja pysyä mukana kaikissa uusissa tutkimustuloksissa ja kaikessa?

Ja kaikki ne miljoona muuta alaa joita haluaisin opiskella? Mitäs niille käy? Auto-ala, elintarviketeknologia, kirjailija, toimittaja, personal-trainer, kuntosaliohjaaja... Kaikkiko hukkaan heitettyjä haaveita? Miten ihminen voi tietää olevansa oikealla alalla? En ymmärrä :( Kohta iskee paniikki.

2011-01-31T08:51:00.000+02:00

Taas on kuukauden tauko bloggailussa takana. Mulla kuitenkin on varsin pätevä syy siihen! Nimittäin mun kone on ollu rikki jo kohta 2kk. Tai oikeestaan sen johto on. :) Tänään mä sit viimein saan uuden johdon siihen. JEI! Kivvaa =)

Uudenvuoden lupauksiin voisin palata sen verran, että ne on lähtenyt ihan kohtuuhyvin tässä rullaamaan. Nimittäin kesäkuntoa varten olen hankkinut salille jäsenyyden pitkästä aikaa, jossa käyn 3krt/vko ja lisäksi miltein päivittäin tulee käveltäväksi n.11km työmatkoja, että luulis vähä kunnon kohoavan ja painon putoavan tässä seuraavan 3kk aikana. Lisäksi olen aloittanut liikuntahaasteen itseni kanssa. Siinä on tarkoitus harrastaa liikuntaa seuraavan 4kk aikana vähintään 70 kertaa. Jokaisen kerran jälkeen ruksin yhden ruudun jne. Kassotaan, miten pärjätään.

Toinen lupaukseni oli hampaiden kuntoon laittaminen. Ja arvatkaa vaan. Olen jo 2 käynyt hampilassa sen lupauksen tiimoilta. Minusta on revitty yksi hammas irti, puhdistettu hammaskivet ja värjäymät ja otettu röntgenkuvat jatkoja varten. 9. päivä olisi tarkoitus taas hammaslääkäriin eksyä hampaita paikkauttamaan. :) Kyllä se tästä!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

2010-12-31T12:55:00.000+02:00

Viettäkäähän kaikki varsin railakas uusi vuosi! Itse lähden vuoden vaihtumista viettämään keskelle korpea mökille. Hyvä fiilis ja silleen! Pitäkää hyvä fiilis messissä! Nähdään taas ensi vuoden puolella aktiivisemmissa merkeissä! :)

Paluun aika

2010-12-30T11:21:00.000+02:00

Aika palata talkaisin tänne blogiin. Syksy oli aika hiljaista bloggailun suhteen, mutta ehkä kevät virkistäisi mieltä. Tässä tulevat uudenvuoden lupaukseni vuodelle 2011!

Uusi, kauniimpi minä - Eli tarkoitus hankkia kauneudenhoitorutiineja parempaan kuntoon ja alkaa pitämään huolta itsestäni paljon enemmän, mitä tähän mennessä.. Sekä itseni, että poikaystäväni vuoksi, vaikkei hän sitä ole pyytänytkään...
Vihdoin ja viimein se surullisen kuuluisa kesäkunto! Tai ainakin huimasti sinne suuntaan päin. Liikunta & ruokavalio toimiviksi ja sitä kautta hakea sitä pysyvää terveellisempää elämää.
Hampaat kuntoon. Viimeisen kuukauden aikana minulla on ollut ongelmia hampaideni kanssa ja nyt on ainakin listalla viisaudenhampaiden poistot ja pahasti reikiintyneiden hampaiden paikkaukset ja hampaiden puhdistuttamiset.

Siinäpä onkin jo tekemistä. Näemmä aika pinnalliselta vaikuttaa, mutta kyllä tää tästä :) Lisäksi on paljon muuta mitä haluan tehdä, mutta ne ei ole kuitenkaan niin vahvasti, että haluaisin ne lupauksiksi asti laittaa :)

Hengissä vielä

2010-11-04T12:25:00.000+02:00

On ehkä miljoona vuotta ku olen viimeks kirjoittanut tänne. Enkä vieläkää saa aikaseksi kirjoitettua kunnon postausta, mutta vähän päivitän kuulumisiani.

Eli elämäni on taas vaihteeks kääntyny ihan päälaelleen. Elämääni tuli yhdessä illassa mies, itseäni pari vuotta nuorempi kaveri, jonka luona olen aikaani viettänyt ihan reilusti nyt viimeisen viikon aikana mitä ollaan tunnettu. Ja pari päivää sitten päädyimme sitten aloittamaan seurustelun. Mikäs sen mukavampaa. Lisäksi koulun kanssa teen taas vaihteeksi melko radikaaleja päätöksiä, mutta hyvin mietittyjä silti. En enää jaksa vain kiduttaa itseäni koulussa, joka ei kiinnosta yhtään ja jota en halua tehdä tulevaisuudessa. Paljon mielenkiintoisempiakin asioita on edessä, joten koulu jäänee kesken työharjoittelun tieltä. Mutta lisää tekstiä tulee päätöksistä ja elämästäni sitten, kun saan sen lopullisesti järjestykseen. Nyt kuitenkin vaikuttaisi vallan hyvältä tämä. :)

Tänä viikonloppuna...

2010-09-03T10:50:00.000+03:00

... minä aion:

hoitaa kummityttöä paljon.
ottaa paljon PALJON valokuvia.
nauttia pitkistä automatkoista hyvien leffojen, bloggailun yms. kanssa.
suunnitella leipomissuunnitelmaa.
ihan pikkuisen miettiä joulua.
käydä kahdesti lenkillä.
fiilistellä.
miettiä omaa elämääni ja sen suuntaa.
oppia tuntemaan itseäni paremmin.
rentoutua.
ja kai se pitää niitä perennojaki opetella hullun lailla.

Mutta ennen kaikkea aion nauttia olostani ja parannella itseäni! Viikonloput on ihQ!

Miss känniääliö

2010-08-28T14:50:00.001+03:00

Jahas. Sitä tuli taas käytyä. Lähdin kamun luokse torstai-iltana vähän ottamaan ja suunnittelemaan lauantaisia synttäribileitä. No niinhän siinä kuitenkin kävi, että baariin vei tie ja ilta menikin varsin vahvasti. Siitä en kuitenkaan ala tänne kertoilemaan, vaan siitä saa lukea halutessaan mun känniääliö -blogistani, joka joskin on nyt vielä päivityksen alla ja vahvasti jäljessä, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Sitäkin on tarkoitus nyt kuitenkin päivitellä kesän- ja kevään muistoilla ajan kanssa.

ja osoitehan oli http://roskisprinsessat.blogspot.com

Nyt on ollutkin taas varsin vauhdikkaita viikonloppuja ja promillepuhelutkin ovat varsin tutuiksi tullut. Siis mulle? Joka ei KOSKAAN niitä soitellu ennen tätä. Aina ennen ne oli vaan niitä viestejä. Voivoi. ei hyvä. No siitä innostuneena olenkin päättänyt nyt pitää syyskuun tipattomana kokonaan. Vähä tasoittaa meininkiä ja rauhoittua syksyyn ja arkeen. Ja voishan sitä yrittää keskittyä kouluunkin. Ei paha, mutta itsekuria voi vaatia.

Millainen musta sitten tulee humalassa? No. Veikkaisin, että varsin rasittava. Puhenopeuteni kasvaa ainakin satakertaiseksi ja ne paskimmat jutut alkavatkin kuulostaa muka hyviltä. Ja totta kai ne pitää toistaa ainakin 10 kertaa saman illan aikana, ettei keneltäkään jää ne huomaamatta. Kerään draamaa itseni ympärille ja kehittelen sitä eteenpäin. Avautuminen ja angstaaminen ovat arkipäivää läheisimpien ihmisten kanssa ja marttyyrikäyttäytyminen. Voi jeesus! "Mä nukun tässä bussipysäkillä ko sä et halunnu mua sinne. Mutta eihän se sua kiinnosta *itqnyyhky*.

Olen minä kuitenkin hauskaakin seuraa suurimmaksi osaksi ajasta humalassa. Jos ei siis mene överiksi. Innostun helposti uusista asioista ja uskallan lähteä mukaan peleihin ja kaikkeen uuteen. Uskallan sanoa mielipiteeni ääneen ja osallistua keskusteluihin. Minuun on helpompi tutustua luonnollisesti silloin kun olen pienessä sievässä. Estot katoaa ja hauskaa riittää.

Saa nähdä mitä tästä illastakin tulee, kun radalle pitäisi lähteä viimeistä kertaa ennen tipatonta syyskuuta. Tai veikkaan, että käy niin että tipaton pysyy syyslomaan asti, sillä menin hankkimaan itselleni haasteen, jossa pitäisi juoda 8 päivää putkeen. Ei hyvä, eikä todellakaan viisasta. Saa nähdä tuleeko sitä toteutettua koskaan, mutta jos toteutan, niin sen pitää olla jotenkin järkevällä tavalla junailtu eikä mitään övereitä. Yksi syy kyllä löytyy, joka teilaa kyseisen haasteen suoraan. Nimittäin seurustelu. Jos satun rupeamaan seurustelemaan vahingossa ennen kyseistä ajankohtaa, niin haaste laukeaa. En rupea riskeeraamaan seurustelusuhteita tai muitakaan ihmissuhteita tyhmän haasteen vuoksi. En halua muiden ihmisten joutuvan kärsimään.

Mutta nyt ostamaan päkki lonkeroo -> Känniääliö on taas vauhdissa tänään. Toivottavasti viimeistä kertaa ennen syyslomaa!

Kesän päätös

2010-08-26T11:00:00.000+03:00

Nyt se alkaa lopullisesti olla ohi. Kesä nimittäin. Kyllähän tuota tulikin jo v ieteltyä ihan riittämiin asti. Kesä tomaattitarhalla on auttamattomasti ohi. Ah! Vihdoin saa nukkua aamuisin vähän pidempään. Ja koulut alkoivat rytinällä. Nyt vielä kesän muistoksi muutamia kuvia kesän työurakasta.

Kukkia virkistysretkeltä--

Koululla mut tapettais jos ois nää kengät töissä :D

sitä riittää

telineillä tuli keikuttua aina..

omnomnom

hehkeänä töissä.. hehheh

heipähei!

2010-08-14T14:24:00.001+03:00

No niin! Nyt on taas se aika vuodesta, että bloggailuun alkaa taas aikaa riittää ja nyt onkin aika taas pikkuhiljaa siirtyä tuonne fiilistelyn puolelle. Eli Http://fiilistellen.blogspot.com on osoite taas tästä lähtien, joskin täälläkin saatan käydä päivittelemässä huvin vuoksi välillä. Pyrin kuitenkin pitämään tuon toisen blogin puhtaasti siinä fiilistelyssä ja mukahenkevien mielipiteiden ja aiheiden käsittelyssä. Jei! Ihana kesä takana. Paljon on tapahtunu ja paljon draamaa saatu aikaiseksi. Uusiin ihaniin ihmisiin tutustuttu ja vanhojen kanssa vietetty unohtumattomia hetkiä. En tiedä onko kesä paras elämässäni. Mutta paljon ihanaa siihen on sisältynyt. Nyt toiveissa jo se iki-ihana SYKSY! <3

Edit: Nyt siis molempien blogieni sisällöt löytyvät samasta, eli tästä osoitteesta!

Pidä kii

2010-07-12T21:20:00.000+03:00

Pidä minusta kii
äläkä päästä irti.

Irti kahleista,
joihin minut sidoit silmilläsi.

Silmillä,
jotka iloisesti virnuillen vievät jalat altani.

Pidä minusta kii.
Älä päästä minua juoksemaan karkuun.

Karkuun,
vaikka olen vasta tähän saapunut.

Pidä, pidä, pidä!

Sillä paetessani
minusta tulee onneton

Enää 2 yötä!!!

2010-06-03T21:11:00.000+03:00

Jei!!! Enää 2 yötä ja sit pääsen elämäni ekaa kertaa Särkänniemeen! Vuhuuu! Ja tapaan vielä yhden nettiystäväni ekan kerran livenä! Jänskäääää :) Ja kaikkiin laitteisiin on kai uskallettava kun sitä on uhottu. Noh. Harva niissä kuolee joten tuskin mäkää. Onhan siinä koko päivä aikaa niin ehtii pahimmat tärinät aina huilaamaan.. Kivaakivaa :)

Sinusta tässä on kyse!

2010-05-27T22:52:00.000+03:00

Voit olla varma siitä, ettei kukaan ole sinulle elantoa velkaa. Sinun on otettava elämä omiin käsiisi. Otettava vastuu elämästäsi ja opiskelustasi. Kun kukaan ei varmasti sinun puolestasi opiskele, on sinunkin tehtävä oma osuutesi. Vaikka olet nuori, älä ajattele, että olisi liian aikaista aloittaa. Koskaan ei ole liian aikaista. Aika kuluu riippumatta siitä toimitko vai et. Sinulla ei ole aikaa loputtomasti. Kukaan ei voi pysäyttää aikaa. Toteuta unelmiasi, kun sinulla on vielä aikaa. Sinä pystyt siihen, jos todella tahdot. Mutta muista kuitenkin ajatella ja ole kokoajan varma siitä, mitä teet.

Kaikki ihmiset kohtaaavat jossain vaiheessa vaikeuksia ja haasteita, niin sinäkin. Älä silti luovuta, vaan ota ne vastaan rohkeasti ja kiertelemättä, niin kuin voittajan kuuluukin. Anna kaikkesi elämälle äläkä pelkää vastoinkäymisiä. Kun uskallat elää, tulet voittamaan paljon ja onnistumaan.

Sinun täytyy uskoa itseesi, omiin taitoihisi. Vaikka omat tekosi ja tekeleesi tuntuvat mielestäsi erittäin tyhmiltä Ei ne sitä välttämättä ole. Itse suhtautuu monesti liian kriittisesti itseensä ja vaatii liikaa itseltään. Sillä tavalla toimiessasi huijaat vain itseäsi. Muut näkevät toimissasi myös sen, mitä itse et välttämättä näe. Kuuntele siis ystäviäsi. Älä häpeä pyytää apua. Tärkeintähän tässä elämässä on se, että sinä olet onnellinen. Elä siis elämäsi iloiten ja ota vastaan kaikki kehut, mitä vain suinkin saat. Se kehittää itsetuntoasi roimasti ja tiedät olevasi tärkeä. Sinä olet ainutlaatuinen. Kanna se tieto ylpeästi mukanasi näyttäen se muillekin.

Ympärilläsi on varmasti paljon ihmisiä, jotka rakastavat sinua. Niin monet ovat huolissaan sinusta, koska välittävät sinusta ja ovat huomanneet ettet ole omaitsesi enää. Uskalla luottaa ja muistaa, että aina on joku joka rakastaa.
Ei riitä, jos itse rakastat muita ihmisiä koko sydämestäsi. Sinun täytyy myös rakastaa itseäsi. Ei liikaa, mutta tarpeeksi. Rakastamalla itseäsi tulet huomaamaan, ettei maailma olekaan niin kurja paikka. Samoin on muiden helpompi rakastaa sinua.
Uskalla rakastaa, uskalla ottaa vastaan rakkautta, sillä rakkaus on ehkä paras lahja, jonka olemme elämäämme saaneet.

Ihminen ei voi valita itse perhettään tai lapsuuttaan, mutta sinä voit valita oman tiesi. Joskus saatat kulkea harhaan polultasi, mutta muista, että kaikki tekevät virheitä. Jotkut asiat on vain opittava kantapään kautta. Kaikki on kuitenkin hyvin, jos kannat vastuun teoistasi. Tekosyyt ovat häviäjille. Jos et uskalla tunnustaa olevasi väärässä, et voi voittaa. Jos loukkaat tai satutat muuten muita ihmisiä pyydä heiltä anteeksi. Riidellessä ei varmasi kukaan ole onnellinen.

Ja Hitsi vieköö Muista. SINUSTA tässä on kyse!

My little barbie girl

2010-05-27T17:34:00.000+03:00

Venttipentti on mun oma pikku diiva. Kisumirri syntyi 5.6.2006. Väriltään harmaa-valkoinen pikkuprinsessa. Ventti sai nimensä ystävältäni, kun en keksinyt itse nimeä. Annoin ystäväni valita nimen, koska tiesin hänen olevan iloinen saamastaan kunniasta. Suuri kissafani kun on.
Venttipentillä on tapana olla varsin huomionkipeä, kerjää huomiota mutta syliin ei saa ottaa ja silittääkin saa vain rajoitetusti. Kaikenlaiseen käsittelyyn tottunut kissa on kova pöyhimään ja tykkääkin tulla mahan päälle pöyhimään aina välistä (varsinkin silloin kun on aamu ja hirvittävä vessahätä).

Ventti on ollut 3 pentueen äitikisu. Ensimmäinen pentu tosin kuoli jouluaattona 2007 jostain tietämättömästä syystä. Sen jälkeen on tullut vielä yhteensä 7 pentua, joista kaikki ovat lahjoitettu eteenpäin hyviin koteihin.

Ventti on myös pikkuinen näyttelijätär ja sen vuoksi kutsunkin sitä aina Venttiinapenttiinaoskariinaksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ventti poltti ensimmäisenä joulunaan tassunsa hypätessään suoraan kuumalle levylle. Tassu oli ilmeisesti varsin kipeä, sillä pariin päivään kissa ei suostunut kävelemään pahemmin. Joskin sääliä osasi Ventti kerjätä aika hienosti. Aina kun silmä vältti oli kiskomassa joulupalloja kuusesta, mutta kun käännyin katsomaan oli tassu samantien ilmassa säälittävällä ilmeellä. Kumma että kipu aina unohtui kun katsekkin kääntyi telkkariin. Aika ovela pikku bitch.

Mutta Venttipentti on mulle rakas vaikka kaikki muut mollaavatkin sitä pienen kokonsa ja diivamaisuutensa takia. Se on ollut minun kissa syntymästään lähtien ja tulee myös pysymään sellaisena loppu elämänsä ajan..

Spekulointia bussissa

2010-05-24T20:02:00.000+03:00

Finlanders - Oikeesti

2010-05-23T22:21:00.000+03:00

Mä HALUUUN! HALUUNHALUUNHALUUN!

2010-05-23T06:00:00.000+03:00

Mä haluun:

kirjoittaa joskus kirjan.
suorittaa moottoripyöräkortin.
Ninjan.
muuttaa kivaan asuntoon.
oppia sisustamaan.
oppia soittamaan kitaraa.
oppia laulamaan.
oppia korjaamaan auton ja tuunaamaan niitä.
laihtua 10kg
Nintendo Wiin
löytää oman paikkani tässä maailmassa.
ammatin.
oppisopimuspaikan.
löytää ihmisen vierelleni, jonka kanssa voisin elämäni viettää.
oppia valokuvaamaan.
purjehtimistaidon & purjeveneen.
joskus tulevaisuudessa koiran nimeltä Pläski ja kissat Sulo ja Untamo.
lottovoiton.
kivan tekstarin,
ymmärrystä miehiä kohtaan.
teleporttaustaidon tai sarjalipun junaan.
päästä huippukuntoon.
käydä Lapissa vaeltamassa.
käydä ulkomailla.
juosta maratonin.
että läheisilläni olisi kaikki hyvin.

Siinäpä on alkuun. Varmasti riittäisi paljon enemmän toiveita/tavoitteita, mutta eiköhän nuo riitä nyt alkuun.

Päätös.

2010-05-22T07:21:00.000+03:00

Nyt se on sit päätetty! Meikätyttö haluaa ulkomaille! En vielä tänä kesänä, mutta ehkä ensikesänä? Tai mielummin syksyllä 2011? No kuitenkin. Kun haluaa ulkomaille, pitää olla bikinikunnnossa. Noh. Tässä motivaattori: Kun olen lenkkeillyt/pyöräillyt/soutanut/jotenkin muuten liikkunut yhtä pitkän matkan kuin mitä on määränpää voin lähteä reissuun. Samalla on aikaa säästää rahaa reissua varten. Mutta nyt olisi matkakohde vielä hieman hakusessa. Joku perusturistirysä vai joku muu? Ehdotuksia otetaan vastaan! Mikä olisi paras paikka ensikertalaiselle? Mutta nyt lenkille. Sooon moro!

Koookooontuu omituisten otusten kerho...

2010-05-22T06:51:00.000+03:00

5 Omituista tapaani + 1

Ruokatapani: tykkään kokeilla erilaisia, mitä hassuimpia yhdistelmiä. Jos ruoka A ja ruoka B maistuu hyvältä erikseen niin miksi ei yhdessä? Ja esimerkiksi ranskalaisia ei voi syödä haarukalla, koska ne maistuu paljo paremmilta sormin syötynä. Joskus toki tilanteen mukaan teen poikkeuksen tässä asiassa.
Saan duracell-pupu -kohtauksia välistä. Hypin ja loikin sen minkä ehdin, teen kaikkea mitä vaan keksin ja ehdin päivän aikana tekemään paljon. Toisinaan taas ovat paristot niin loppu ettei tekemisestä tule mitään.
Olen opetellut tietoisesti välttämään kutiamista. Minua siis kutitettiin pienenä liikaa.
Tykkään shoppailla ruokakaupoissa! Vaatekaupat on joskus harvoin ihan jees, mutta silloinkaan en jaksa kiertää niitä montaa tuntia vaan äkkinäisesti vaan lähimmässä kaupassa pyörähdän. Mutta ruokakaupoissa voisin kuluttaa aikaani vaikka kuinka paljon. Siksi kukaan ei pidä ruokakaupassa käymisestä minun kanssa. Teen myös heräteostoksia ruokakaupoissa: Hamstraan uusia tee-laatuja (joita minulla onkin välillä ihan hirveästi.), kokeilen uusia leipomisjuttuja tai saan päähäni jonkun hienon idean makujen yhdistelystä ja testaan sen.
Lempivuodenaikani vaihtelee vuodenajan mukaan. Kätevää, niin voi aina elää lempivuodenajassaan.

+1 joka tuli mieleen myöhemmin: Laulan nukkumaan mennessä sängyssä. Vaikka en omaakkaan lauluääntä ja laulutkin on jotai lastenrallatuksia niin silti se on hauskaa. Vieressä nukkujasta ei varmaan niin hauskaa. Käyn illan aikana läpi miltei kaikki biisit, jotka tulee mieleen.

Olivia Newton-John - Hopelessly devoted to you

2010-05-20T22:22:00.000+03:00

2010-05-20T22:20:00.000+03:00

haave

Joulukuu
-mandariineja paratiisista.
Haluaisin rakastua siellä.
Leikkiä romanttisia iltoja.
Roomeo vie muijansa Hesburgeriin.
Päin punaisia pelkäämättä autoja.

Eksyin talven pimeyteen.>

Kesäkesäkesäkesä

2010-05-19T17:03:00.000+03:00

Kesä. Ai että mä rakastan kesää! On lämmintä ja aurinkopaistaa (tai sitten Suomen kesän tuntien vettä tulee taivaalta koko ajan). Kuitenkin joka kevät heti helmikuussa alan odottamaan kesää varsin innokkaasti. Nyt se on käsillä.

Lämpimät kesäyöt, ne ovat jotain parasta kesässä. Ulkona on valoisaa läpi yön ja lämmintä riittää. Voi lähteä kuutamouinnille tai vain istuskella puiston penkillä nauttien viilenevästä yöstä kuuman päivän jälkeen. (Tai sitten tuskailla sängyssä pyörien kuumuutta ja sitä kun pitäisi muutaman tunnin kuluttua herätä työpäivään.) Kuitenkin kesäyöt ovat varsin paljon mukavampia kuin talvella ja miten paljon mukavampi onkaan herätä aamulla aikaisin kun aurinko jo paistaa. Kesäyöt ovat sitäpaitsi täynnä romantiikkaa. Ah. Siinäpä vasta olisikin.
Kesäöitä olen viettänyt varsin monella tavalla. Läpi yön rymyämisellä ja juomisella, kuutamouinnille karkaamalla serkun kanssa, sulkapalloa pelaten serkun kanssa ja monin muin keinoin. Vielä olisi paljon kokemuksia käytävänä ja testattavana. Kesät on luotu kokemuksia varten. Siitä olen varma.

Joka vuosi päätän, että tästä tulee elämäni paras kesä. Jokohan vuosi 2010 toisi sen mukanaan? Suunnitelmia on ainakin kesälle vaikka kuinka paljon: Vantaan reissu, Särkänniemi, Linnanmäki, Rockcock, roadtrip(jonka suunnitteleminen on kyllä vielä pahasti vaiheessa), ja kaikkea muuta ihanaa. Lisäksi pääsen mahdollisesti kesän aikana muuttamaan omaan asuntoon taas pitkästä aikaa itsekseen. Oma rauha. Sitä olen odottanut jo monta kuukautta. Lisäksi aion kesän aikana viettää paljon aikaa rannalla ja ottaa vapaapäivät rennosti. Työpäivät menevät kaiken muun mukana, mikä on varsin piristävää. Tästä tulee kesä, paras kesä, ystävyyden kesä, ehkä rakkauden kesä? Kuka tietää mitä kesä tuo tullessaan. Minä tiedän, että ainakin jäätelöt ja hyttyset. Mutta varmasti se tuo myös kaikkea muuta. Odotan innolla sitä.

Totuuspeli

2010-05-19T16:14:00.000+03:00

Snow Patrol - Chasing Cars

2010-05-18T21:00:00.000+03:00

Harvemmin selittelen valintojani, mutta tämän soitatti minulle eräs ihana ihminen pari päivää sitten "illan viimeisenä hitaana" ja rakastuin biisiin ensikuulemalta. Ehkä sen voi tunnustaa, että liikutuin aika paljon biisivalinnasta, vaikkei sillä varmastikkaan ole sen suurempia rivien välin viestejä. Mutta ihana biisi. Kiitti Miksu :) <3

PMMP - Oo siellä jossain mun

2010-05-17T21:00:00.000+03:00

Miitu K-raudassa

2010-05-17T19:36:00.000+03:00

Tästä alkaa

Enrique Iglesias - Hero

2010-05-16T21:00:00.000+03:00

Vielä on kesää jäljellä...

2010-05-16T17:07:00.001+03:00

Kivan aurinkoinen kesäpäivä. Lämpötilat hipoo 30 astetta ja aurinko paahtaa. Tätä on odotettu. Tervetuloa kesä! (Mutta ne hirvikärpäset ois voinu pysyy poissa...)

Aamulla suuntasin aurinkoa ottamaan pihalle jo ennen 9. Viltti ja kirja mukaan ja ah, miten mukavaa. Kissat pyörivät kaverina ja kännykästä soi peruskesäinen musiikki. Voiko olla sen mukavampaa.

Venttipentti <3

Sipikin ymmärsi auringonoton idean...

Ja Hili myös.. (ja se niin kysytty kuva musta ilman meikkiä.. woot..)

Kyllästyttyäni makailemaan pihalla tekemättä mitään kävin sisällä vähän hoitamassa kissanpentuja ja sitten pihalle koiran kaveriks riehumaan vähän.

Voi ku ne on vielä pieniä <3

ja niin hyvin jo jaloillaankin pysyy.. :)

TASSU!

On sekin aika söpskä :)

Sitten se sit alkoiki. Operaatio hevosen pesu. Että odotan sitä päivää kun saadaan vesiletku toimimaan. Sitten pesu onnistuukin menestyksekkäämmin, nopeammin ja kivemmin.

Heppa-episodin jälkeen alkoikin hurja eväiden valmistelu ja piknikille valmistautuminen. Sää ainakin suosi piknikkipäiväämme ja tarkoituksena oli myös talviturkki heittää.

Ylhäällä ulko, alhaalla sisälämpötila. IHANA KESÄ! <3

Eväitäkin varattiin piknikkiä varten mukavasti.

Vesi oli ihanan viileää, mutta ei kylmää järven pohjalla. Nyt odotellaan lisää ihania kesäkelejä ja rannalla makoilua, auringonottoa, roadtrippiä,LINTSIÄ ja SÄRKKISTÄ(jossa pitää käydä testaa uus pärrävuoristorata<3). Lisäksi olis vielä niin miljoonittain kaikkea kivaa tekemistä tulossa. Ehkä tästä tulee vihdoin se paras kesä ikuna. :D Jos vielä oppis lukemaan toisia ihmisiä, ettei ois aina niin uunona joka asiasta ja tilanteesta. Noh. Sen näkee sitten, mihin tämä kesä tästä etenee. Se nyt kuitenkin on tiedossa, että nyt on kesä ja vielä tulee niitä lämpimiä ja kesäisiä päiviä, joista voi nauttia. Nyt vain kaveripiirejä kasvattamaan, uusia kokemuksia ja kesäisiä päiviä viettämään. Rakkaus <3.

Pienempi kuin kolme.

2010-05-16T12:01:00.001+03:00

LOVE IT! Vois vaik harkita ton kattomista täs joku päivä. Oon nähny sen kyl varmaan miljoona kertaa, mut ei se haittaa.

Teleks - Tuulilasin nurkkaan

2010-05-15T21:00:00.000+03:00

Ei Saatana -.-

2010-05-15T11:46:00.000+03:00

No comments.

Cascada - Everytime we touch

2010-05-14T20:56:00.000+03:00