Naughty Burger testattu.. Yyh.

Testasimme uuden ja hypetetyn Akseli Herlevin pyörittämän Naughty Burgerin pari viikkoa takaperin ystävien kanssa. Perjantaina alkuillasta tilaa oli hyvin, ei tarvinnut jonottaa pöytää. Tämä paikka ei ota varauksia laisinkaan, niin hetken saattaa kiireaikoina joutua jonottamaan pöytää.

Naughty Burger, eli paikan peruspurilainen.

Täytyy nyt kerrankin haukkua jotain paikkaa kunnolla. Harvoin minua mikään ruoka oksettaa, mutta nyt kävi niin. Naughty Burgerin pihvi oli jotain niin kuvottavaa, että harvoin saa. Pihvi oli muka mediumiksi paistettu, minun kohdallani se tarkoitti harmaata väriä kauttaltaan. Rapeaa paistopintaa ei ollut ollenkaan. Pihvissä oli huomattavan suuria jänteitä yms. Vetinen, kuvottava. HYI. Tämä kuvan burgeri maksoi kympin verran. Roope Salmisen sanoin: ei ikinä, enää, ei ikinä!

Mac & Cheese, joka paljastuikin fritatuiksi palleroiksi. Ihan jees.

Bataatti-ranskalaiset kastikkeella. Hinta 4,90e. Maksaisitko? Minä en enää.

Haljua valjua. Yök. Purilaisen pihvi oli niin pahaa, että yksi ystävistäni jätti puolet syömättä. Samaa sanoi siskoni, joka kävi tuolla viikko meidän jälkeen. Hyi että! Nyt-liitteen kirjoittaja oli samoilla linjoilla kanssani siitä, että pihvi oli täyttä p***aa, ja jos sen saisi korjattua, voisi tämä paikka onnistuakin. Lisukkeet olivat kalliita hintaansa nähden. Bataattiranskalaiset kuulostivat hyvältä listalla, mutta oikeastihan tämä annos koostui valmis chilikastikkeesta, sipulista ja raneista. Ei mitään spessua. Kokonaisuudessaan olut + hampurilainen + lisuke oli noin 20e, joka on käypä hinta silloin kun ruoka maistuu hyvälle tai paikan tunnelma tai palvelu olisi mieleenpainuvaa.


Mutta, kaiken kaikkiaan, en suosittele tätä laisinkaan, en hyvän tunnelman, ruuan, palvelun, tai minkään vuoksi. Koska mitään erityisen hyvää ei jäänyt mieleen. HYI.

Midhill downside

Laitoin tuossa jonkin aikaa sitten kauden himotuimmat postauksen. Näistä ravintoloista olen nyt päässyt käymään muutamassa: Midhill Burgerissa ja uudemman kerran Tres Bonesissa.

Midhilliin päädyimme eräs arki-ilta, ja saimme ehkä viimeisen vapaan pöydän. Kävimme siis Citykäytävän Midhillissä, alakerta oli tyhjä ja yläkerta tuoaten täynnä heti kuudelta. Mutta, kahdeksalta oli koko paikka oli tyhjä. Erikoista?

No siihen kokemukseen, aloitetaan kuvista.

Midhill soda, tosi hyvää mutta pirun kallis.

Sisustus oli juurikin sellainen mitä näki Lontoossa paljon. Vähän raffimpi mutta moderni.

Perusburgeri ja ranet.

Tryffeliranet oli hyvät, sitten kun oli saatu kuumat niiden jäähtyneiden tilalle :)

Perusburgeri close-up.

Emme olleet oikein tyytyväisiä. Kaupungin parhaiksi väitetyt burgerit tulivat pöytään haaleina (ei kuumina) ja tryffeliranskalaiset suorastaan kylminä. Ranet palautimme keittiöön, mutta emme jaksaneet enää tunnin odotuksen jälkeen odottaa uusia burgereita. Söimme, ja pihvi oli kuivaa ja kokonaisuus aika vaisu. Luin jostain, että Midhillissä pihvejä paistaa Michelin-tasoiset kokit?! Ei kyllä siltä vaikuta. Noh, valitettuamme kylmästä ruuasta saimme korvaukseksi valita mieluiset jälkkärit listalta. Tuloksena yksi Snicker's cousin, yksi Meringue mess ja yksi Minttu-suklaa shake. Kaikki olivat täydellisiä! Ei olisi uskonut että ravintola joka paistaa näin huonoja burgereita, tekee näin herkullisia jälkiruokia! Illan siis pelasti nämä jälkkärit: 

Meringue mess. Sairaan hyvä sotku!

Snicker's cousin. aahh!

Koko kolmikko kasassa ;)

Mutta, kaiken kaikkiaan en kyllä sanoisi hyväksi paikaksi vaikka jälkiruuat olivatkin herkullisia. Sekavaa palvelua, keskinkertaiset burgerit ja kylmiä ranskalaisia. Emme mene toista kertaa, harmi, koska odotukset oli kovat :(  Ei ole Lontoon Byronin voittanutta!